|
Hyms
|
|
kasvis con carne
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 25, 2015 20:58:38 GMT
Suoraa vastausta muuttuja ei saanut, mutta tulkinnanvaraa Auríon korkeuksiin noussut ja tulta alleen saanut ääni ei juuri jättänyt jäljelle. Äskeisen kysymyksensä samassa merkityksettömäksi tuntien Eadej painoi korviaan luimuun, häntänsä velton innottomana riippuen hänen saadessaan osansa päihtyneen mielen estoitta koko kadulle toitottamasta annista. Sama se oikeastaan mistä tuntemuksesta koiramuuttujan tunteenpurkaus tarkalleen kumpusi - mitään mieluisaa tai toivomaansa sanat eivät sisältäneet joka tapauksessa.
Värisevä leuka ja käsien vimmainen elehdintä hiipuivat ja pettymyksen sijaan Eadej sai huomata tuntevansa enemmänkin syvää huolta paidan etumusta näpräilemään jäänyttä miestä kohtaa. Kuka tämä koiramuuttuja olikaan oikeastaan? Huutoon yltyneissä sanoissa oli näkynyt vilaus muistamaansa Auríota, joka juuri sillä hetkellä tuntui kuuluvan hyvin, hyvin kaukaiseen ja ehkä kadonneeseenkin menneeseen. Se Aurío, jonka hän tunsi ei olisi tuolla tapaa nojaillut muihin mielipiteitään laukoessan. Paljonko tummahipiäisen muuttujan käytöksestä johtui silkasta humalasta, ei faelmirkiläinen kylläkään osannut tarkalleen sanoa.
Ristiriitainen olo ei kuitenkaan ottanut ravistuakseen keltasilmäisen rinnasta, vaikka pahin tunnemylläkkänsä tuntui tyyntyneen aavistuksen Auríon hyökkäävistä sanoista. "Entä sä? Mitä mieltä sä olet ihan helvetti omalla päälläsi tästä?" Eadej kysyi, lähes pyysi, jokseenkin koleasti, mutta nuoruudessaan useinkin kyseiseen äänensävyynsä sekoittunut uhkaa kielivä pahansuopuus oli poissa. Silmänsä kävivät ohikulkijoissa nopeasti. Kukaan ei nähtävästi ollut jäänyt ihmettelemään baarin edustalla meuhkaamaan käyneen koiran käytöstä ja muutamalla askeleella Eadej supisti heidän välistään välimatkaa, mutta kädenmittaa lähemmäs hän ei edennyt. "Tunsit mut kyllä silloin, kai niin voi sanoa, vaikka.. Äh, samantekevää sinänsä. Siitä huolimatta nyt puhut siinä mulle minkään avun huutelun sijaan", päätään pienesti puistellen Eadej jatkoi. Keltaiset silmät eivät siirtyneet lyhyemmän miehen kasvoista susimuuttujan jäädessä odottamaan, tieten tahtoen vielä sivuuttaen toisen syyllistävän kysymyksen. Kyllähän hän valitettavasti tiesi, ainakin osittain, mitä kättensä jälkenä oli luonut toisesta. Eri asia oli, mitä aika oli sen päällisinä tehnyt Auríolle.
][2249][
|
|
|
upui
|
|
ihanan syyllinen pallokala
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 26, 2015 20:39:59 GMT
Kiihdyksissään Aurío ei edes huomannut jääneensä nypläämään paitaansa, eikä toviin irroittanut kankaasta otettaan. Silmät pysyivät nyt jo tiiviimmin susimuuttujassa vaikkka yhäkin mies koki koko tilanteen hyvin surrealistiseksi. Tuntui, kuin hän olisi ennemminkin käynyt jotain sisäistä tappelua oman itsensä kanssa, eikä suoraan itse Eadej'n kanssa. Jatkokysymyksen kuullessaan koiramuuttuja ei tiennyt mitä olisi sanonut, ei hänellä ollut selkeää kuvaa omista haluistaan tässä asiassa. Järki ja.. Jokin sotivat eri suuntiin. Neuvottomana Aurío katsoi kun toinen asteli häntä lähemmäksi. Vapinastaan huolimatta mies ei astunut taaksepäin, ei edes vilkaissut syrjään pakoreittiä harkitakseen. Silmät kohosivat kohti kalpeakasvoisen omia keltaisia, eikä hän yhäkään osannut lyödä lukkoon, mitä niissä oli näkevinään.
Hikeentynyt kätensä irtosi viimein paidasta, kun koiramuuttuja sai jonkun kirjainyhdistelmän suustaan puskettua: "Ja sinä puhut minulle", Aurío melkein yskäisi, nyrpistäen nenäänsä sutta kohden. "Et taida vieläkään ymmärtää. Mikä tästä tekee erilaista?" Kuin omasta ahdistuksestaan havahtuneena oli mies nyt siirtynyt tutkiskelemaan Eadej'n tuntemuksia. Toisen elekieli antoi ymmärtää jotain muuta kuin häpeää, pelkoa, itseinhoa.. Kaikkea, mitä tuon elämänpilaajan olisi täydessä tajunnassaan pitänyt tuntea. "Eikö sinua pelota?" Koiramuuttuja sanoi jo hiljaisemmin, käheällä äänellä. Pieni inhon pilke pisti esiin tilaa antaneitten pelkojensa lomasta.
][ 1469 ][
|
|
|
Hyms
|
|
kasvis con carne
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 29, 2015 12:51:21 GMT
".. Pelottaa", Eadej lausui miettimättä, lähes itsensäkin yllättäen sanoillaan. Äänestään ei kuitenkaan mikään suoranaisesti pelon tunteeksi tulkittava puskenut läpi yhä jatkaessaan: "Muttei ehkä se, mitä varmaan aattelet." Katseensa kohtasi pakenematta koiramuuttujan oman, toisen sisuksista pinnalle kohonneen inhontäyteisen sellaisen. Aika ei ollut heidän suoranaisia välejään parantanut, kyllä faelmirkiläinen sen ymmärsi, mutta humalassaan tummahipiäinen muuttuja oli unohtanut yhden hyvin tärkeän asian. Aurío oli muuttunut, mutta niin oli myös Eadej itse. Hän oli terve ja se teki tästä erilaista. Tajuaisipa toinen mies vielä sen kaikkien vanhojen ajatustensa sekä tuntemusten läpi.
"Lähden uhkailuttakin, jos sitä todella haluut", Eadej totesi pakotetun viileästi. Sanat muuttuivat vaimeammiksi loppua kohden ja passiivinen elekielensä säilyi. Mies ei kuitenkaan uskaltanut vielä riskeerata sitä, että Aurío ottaisi sanoistaan vaarin ja käskisi lähtemään matkaan. Lähes heti seuraavaan hengenvetoon Eadej jatkoi aikaisempia ajatuksiaan, äänensäkin aivan toisenlaisista tuntemuksista kertoen: "Ja mitäkö mä pelkään nyt? Sitä, että teet juurikin niin kuin äsken kehotin." Kaikkein polttavimmat ja sillä hetkellä tärkeimmiltä tuntuvat sanat eivät vieläkään ottaneet muotoutuakseen kielen päällensä, joten kiertoilmaisuun oli heidän molempien tyytyminen.
][1361][
|
|
|
upui
|
|
ihanan syyllinen pallokala
|
| 850 |
|
Post by upui on Apr 7, 2015 18:45:45 GMT
Luimuun painuneet korvansa liikahtivat yllätyksestä suden vastatessa hänelle lainkaan empimättä. 'Pelottaa?' Aurío hätkähti ja huomasi jo katsovansa hetken miestä toisin silmin, mutta pian toivonpilkahdus jo sumeni rinnassaan Eadej'n jatkaessa puheitaan. Tarkalleen koiramuuttuja ei itsekään tiennyt, mitä siinä tilanteessa olisi sillä hetkellä halunnut, mutta takaraivossaan kolkutti päällimmäisenä Ampínon varoitukset ja ohjeet tällaisten tilanteiden varalta. Ne käskivät häntä lähtemään paikalta ja katsomaan, ettei mies seuraisi häntä tai edes katsellaan yrittäisi jäljittää, minne hän oli menevinään. Puuskahtaen Aurío näpersi housujensa taskujen saumoja. Hänen katseensa painui alaviistoon susimuuttujasta, tiedottomasti tutkimaan aurinkopaneelein päällystettyä katukuvaa.
Hetken mies puri hampaitaan yhteen, lipoi stressissään kielellään purentansa välejä ja murahti sitten muuta keksimättä: "Ala mennä. Sulla ei ole mitään asiaa puhua mulle." Ampínolta lainatut sanat särähtivät heikosti miehen huulten välistä ja vasta hetken jälkeen hänen onnistui taas kohottaa katseensa susimuuttujaan. Jos Eadej tosiaan oli johonkin muuttunut, hän lähtisi nyt, eikä inttäisi vastaan tai pakottaisi itseään hänen seuraansa, kuten tapoihinsa oli kymmenen vuotta sitten kuulunut. Eriparisilmät katsoivat miltei anelevan sävyn kera miestä. 'Mene jo', hän kuiskasi mielessään.
][ 1368 ][
|
|
|
Hyms
|
|
kasvis con carne
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Apr 11, 2015 21:00:47 GMT
Sanat kirpaisivat ja se myös näkyi tavallisesti niin mitättömän vähän tuntemuksiaan näyttävässä susimuuttujassa. Koko harmaahiuksisen miehen olemus valahti ja vastahakoisena keltasilmäinen katse irrottautui Auríon kasvoista. Olo oli hetkessä muuttunut tukalaksi. Suupielensä nytkähtivät ja huulensa raottuivat kuin sanoja haeskellen, mutta mitään ei Eadej'n suusta kuulunut itseään soimaavien ajatusten astuessa salamana väliin: 'Anna olla. Sillä ei olisi sen enempää väliä, joten vittu anna olla.' Ilmaa nenän kautta puhaltaen hän huokaisi, kulmiensa väliin piirtynyt kurttu siliten äkkiä pois tyhjäkatseisen pettymyksen ja sen taakseen kätkemän.. minkä lie tieltä. Susimuuttuja ei osannut sanoa enää varmasti, eikä oikeastaan halunnut asiaa ajatella enempää. Ei hän tätäkään halunnut, ei todellakaan, mutta..
Katse palasi tutkivana Auríon kasvoihin. Eriparisilmien katse oli melkein epätoivoisen näköinen ja käheästi Eadej sai olemattoman nyökkäyksen kera sanotuksi: ".. Niin sitten. Vaikka niin sitten." Jälkimmäisiä sanoja siivitti väsynyt henkäys ja hetken oli jälleen hiljaista. Ajattelematta faelmirkiläinen kohotti varovaisen hitaasti toista kättään koiramuuttujan olkaa kohden, mutta äkisti vetäisi kätensä pois hetken mielijohteesta syntyneen eleensä tajutessaan. Käsivartensä ristiin tiukasti lukiten Eadej perääntyi toisesta, olkansa ylitse vilkaisten baarin suuntaan sitä kuitenkaan suoranaisesti näkemättä. Hänen oli tosiaan aika mennä, halusi sitä tai ei. Aurío oli tehnyt päätöksensä ja hän kunnioittaisi sitä. Juurihan hän oli niin luvannut tehdä, helvetti. "Pärjäilehän", muuttuja hampaidensa välistä sanoi värittömästi ja käänsi äkkiä syttyneellä kiireellä selkänsä koiramuuttujalle.
][1696][
Yhteensä viesteistä kertyi 20307 merkkiä, joten Eadej'lle kertyy tästä murhekryynistä 304 exp.
|
|
|
upui
|
|
ihanan syyllinen pallokala
|
| 850 |
|
Post by upui on Apr 11, 2015 21:32:13 GMT
Aurío pitäytyi hiljaa paikallaan susimuuttujan olemuksen murtuessa hänen edessään. Mies saattoi itsekin tuntea, miten omatuntonsa harasi kahteen eri suuntaan kivuliaasti sisällään, mutta ei tehnyt elettäkään muuttaakseen antamaansa kehotusta. Ulkoapäin hän oli enää vain kuori, joka katseli koko tätä epätodentuntuista showta jostain silmiensä ruutujen takaa. Vain sisällään koiramuuttuja saattoi uskaltaa toivoa, ettei tilanteen olisi tarvinnut mennä näin. Tummanruskeat korvat liikkuivat varovasti Eadej'n suuntaan toisen myöntyessä miehen antamaan kehotukseen. Aurío ei tiennyt mitä olisi enää sudelle sanonut, joten piti huulensa yhdessä ja hengitteli ilma väristen nenänsä kautta. 'Mene, mene', hän toisteli mielessään toista katsellessaan.
Eadej'n käden kohotus sai koiramuuttujan kietaisemaan kätensä uudelleen ympärilleen ja peruuttamaan askeleen, vaikka nopeasti hän huomasi pakoilun olevan tarpeetonta. Vaaleaverikkö vaikutti todella muuttuneen. Miehen korvat kääntyivät entisestään sutta kohden ja arkuus sekä pelko saivat yllätyksen häiveen rinnalleen hänen kasvoillaan. Siitä huolimatta Aurío antoi toisen mennä. Eriparisilmillään hän jäi katselemaan Eadej'n loittonevaa selkää kunnes tämä katosi kunnolla näkyvistä, eikä vaikuttanut palaavankaan. Vasta tällöin mies uskalsi jatkaa matkaansa asunnolleen, aina välillä peräänsä vilkuillen susimuuttujan varalle. Aurío ei luottanut yhäkään Eadej'hin, vaikka miehen käytös olikin selvästi hioutunut kymmenessä vuodessa. Päästyään turvallisesti yksin omaan kotiinsa koiramuuttuja jäi hämmennyksen ja huojennuksen vallassa eteiseen pitkäksi ajaksi seisomaan. Jokin tuossa hetkessä hänen mielessään päätti, että tästä kohtaamisesta ei kerrottaisi Ampínolle.
][ 1715 jjja siihen loppui se peli! : D olipa ällöä.
Yhteensä kaikista viesteistä tuli 18950 merkkiä. 18950*0,015 = 284 exp. ][
|
|