|
|
upui
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
  
| 850 |
|
Post by upui on Mar 8, 2015 12:16:57 GMT
][ Hyms ja Eadej! ][ Hälytys oli rauennut halki Fauttorinen kaupunkien. Aurío oli maannut rauhassa sängyssään, mutta ilmaa riipivä ääni oli saanut hänet nousemaan liikkeelle. Televisio aukesi nopeasti ja uusin tiedotus olikin parhaillaan meneillään. Koko Kuttonin kaupunki, muut kaupungit mukaan lukien, ei osannut selittää hälytyksen syytä. Mies ei tiennyt olisiko ollut helpottunut vai entistä jännittyneempi uutisesta, mutta kun mitään ilmeistä uhkaa ei tiedotettu, ei hän kokenut tarpeelliseksi hakeutua mihinkään väensuojaankaan piiloon. Aikansa Aurío ravasi yksiössään eri vaihtoehtoja pureskellen, mutta lopulta koki parhaaksi siirtyä muiden muuttujien sekaan. Yksin hänellä oli turvattomampi olo. Kerrostaloasunnostaan laskeuduttuaan mies hakeutui lähimpään pubiin, jossa oli vieraillut usein ennenkin. Pubi oli täyttynyt muistakin enempi vähempi huolestuneista asiakkaista, väkimäärä oli paljon huomattavampi kuin tavallisena lauantaina. Seinille asennetut pari televisiota esittivät uusimpia reportteja tapahtuneesta ja kukin paikalle hakeutunut seuraili ja kommentoi tapahtumien kulua drinkki jos toinenkin kourassaan. Aurío koki olonsa heti turvatummaksi muiden sekaan päästyään ja hakeutui tiskille tilaamaan itselleen juotavaa. Baarimikko kommentoi hänkin tapahtumia tutulle asiakkaalleen ja mies myötäili tämän puheita, kunnes sai kouraansa appelsiinilimun ja promilleilla rikastetun drinkin. Näiden kanssa koiramuuttuja kiitti ja siirtyi ruutuja tuijottavien sekaan vapaalle paikalle. Tänään ketään ei ainakaan kiinnostaisi ruveta henkilökohtaisuuksista höpöttämään, Aurío tuumasi helpottuneena. ][ 1591 ][ |
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 8, 2015 14:50:31 GMT
Päivä oli kääntymässä iltaan ja kahdentoista korvilla kaupunkien ilmaa repineet hälytyssireenit olivat jo kauan sitten vaienneet, kun pubin ovi avautui väsyneen oloisen susimuuttujan astellessa sisään. Paikka vaikutti olevan keskimääräistä täydempi harmaahiuksisen miehen silmissä, mutta ehkä hän vain kuvitteli niin; ei hän loppujen lopuksi ollut käynyt kuin muutaman kerran aiemmin kyseisessä juottolassa. Useimmiten hän tyytyi mukisematta Faelmirkin baaritarjontaan, mutta tällaisena hetkenä koko nykyinen asuinkaupunkinsa oli tuntunut suorastaan ahdistavalta. Niin hämärä asuntonsakin kuin monesti kulkemansa korttelit ja kadut.
Kuttonissa sitä vastoin tuttaviin törmääminen oli hyvin epätodennäköistä, eikä hänen työnkuvastaan ainakaan kukaan takuulla tiennyt. Miehen sydänalaa edelleenkin kylmäsi näennäisesti tyhjästä lauenneen hälytyksen jäljiltä ja oli liioittelematta helvetin huojentavaa voida vain esittää olevansa yksi säikähtänyt muiden joukossa. Tavantallaaja, eikä suinkaan yksi kaupungin muurinvartijoista, jolta puolitutut tenttaisivat heti kaikenlaista tapahtuneeseen liittyvää, jos vain saisivat hänet käsiinsä. Työkavereiden kanssa varsinkaan susimuuttuja ei ollut välittänyt jäädä puimaan tapahtunutta, jolle ei mitään vedenpitävää selitystä tuntunut löytyvän.
Vähällä mielenkiinnolla Eadej loi silmäyksen ympärilleen tiskin luokse kävellessään. Syystäkin yhä levottomiin illanistujiin nähden luokseen liikkunut baarimikko oli itse tyyneys ja rauhallisesti tuo kävikin päivittelemään tapahtunutta sekä asiakasryntäystä. Vaisusti susi nyökkäsi ja tilasi tavanomaisen oluen, katseensa harhaillen lähimmälle seinälle kiinnitetylle, välkkyvälle tv-ruudulle.
"Tässä näin, se tekisi viisi bittiä", baarimikko sanahti laskiessaan kukkuroilleen täytetyn olutlasin miehen eteen. Huomatessaan susimuuttujan televisioon suunnatun katseen, lisäsi tämä vielä: "Kumma, etteivät mitään ole löytäneet, mutta ehkäpä kyseessä tosiaan oli järjestelmävika. Pitkä päivä tämä on joka tapauksessa ollut varmasti kaikille."
"Kiitos, ja ehkäpä niin", Eadej huokaisi laittaessaan maksukorttinsa lukulaitteeseen.
][2109][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 8, 2015 19:52:27 GMT
Päivä kului ripeästi pubissa muiden kuttonlaisten ja pubiin eksyneiden matkustajien seurassa, ja hiljalleen päivä alkoi vaihtua iltaan. Uusien reporttien määrä harveni, mutta pubin väkiluku ei niinkään. Erilaisia teorioita ja huhuja oli syntynyt päivän mittaan ja Auríon seuraan littynyt parikin henkilöä, joiden kanssa oltiin käyty hyvin pintapuolista, mutta kutakin osapuolta rauhoittavaa keskustelua hälytyksen mahdollisista syistä ja seurauksista. Minkäännäköistä vaaraa tai muuta uhkaa ei ollut päivän mittaan ilmennyt, kuten ei hälytyshetkelläkään.
Jo ilmeisen juopuneena Aurío siemaili olutta pöydässään ja kuunteli pöytäseurueensa sananvaihtoa, ja ohessa myös muun pubin keskustelun kulkua. Yllättäen hänen korvaansa tarttui jostain hyvin kaukaa tutuntuntuinen ääni, joka sai miehen uteliaana katselemaan ympärilleen äänenlähteen perässä. Eripariset silmät harhailivat väestössä vain lyhyen hetken, olihan hänen kuulonsa tarkka, ja nopeasti silmiin osui vaalea susimuuttuja, jonka näkeminen sai miehen sydämen jättäämään väliin parikin lyöntiä. Äkkiä hänen suutaan kuivasi, vaikka Aurío oli tuskin saanut viimeisintä kulaustaan nieltyä, ja jännittynyt vapina otti miehen raajat valtaansa. Hänen ahdistuksensa oli silminnähtävää.
Kuin paetakseen, koiramuuttuja kääntyi visusti tiskiltä poispäin niin, että tuolinsa paukahti kuuluvasti lattiaa vasten jalkojen erkaannuttua lattiasta hieman. Hiki kiiri hänen niskaansa ja mies nosti kätensä korvantaustoilleen. 'Se on Eadej, se on ihan varmasti Eadej', Aurío ajatteli tuskastuneesti ja nopeasti hänen ahdinkonsa alkoi herättää huomiota myös muussa pöytäseurueessa.
"Hei, Aurío?" Yksi antilooppimuuttuja kysyi kummissaan vierustoveriltaan.
"Alkoiko sitä pelottaa?" Toinen yhtyi huoleen ja koetti tavoittaa koiramuuttujan sekavaa katsetta. "Aurío?"
][ 1802 ][
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 9, 2015 19:25:43 GMT
Maksupäätekoneen ruutu välähti hyväksyvästi ja mies sujautti kortin takaisin housujensa oikean etutaskun uumeniin lompakon seuraksi. Jotakin vielä hänen jälkeensä hymisten baarimikko nyökkäsi ja siirtyi jo seuraavasta asiakasta palvelemaan.
Susimuuttuja oli juuri ottamaisillaan oluensa tiskiltä etsiytyäkseen johonkin hivenen vähälukuisempaan nurkkaan istumaan ja toivon mukaan rentoutumaan, kun äkillinen, kumea kolahdus kantautui läheisestä pöytäryhmästä. Työpäivän tapahtumista yhä jossain määrin jännittyneenä Eadej säpsähti näkyvästi odottamatonta ääntä, lasi miltein liveten otteestaan. Olut läikähti ja henkensä alla ääneti kiroten mies vilkaisi nopeasti vaatteitaan, mutta sai helpotuksekseen huomata ne yhä tahrattomiksi.
Huomionsa siirtyi äänen aiheuttaneeseen seurueeseen, luimuun painuneet korvansakin nyt katseen suuntansa mukaisesti höristellen. Jotakin oli selvästi meneillään pöydän luona kahden muuttujan nojaillessa selkä häneen päin lähes kaksinkerroin kyyristyneen miehen puoleen. Kenties vikahälytyksen tuottama kohu ja siitä syntyneet vainoharhan täyteiset keskustelut ottivat viimein osansa jonkun hermoista. Kauhuissaan tummahipiäinen muuttuja selvästikin oli joka tapauksessa.
Näkyä katsellessa epämukava tunne hiipi vaivihkaisesti susimuuttujun rintaan ja välittämättä jäädä seuraamaan tilannetta yhtään pidemmäksi aikaa, käänty hän poispäin siirtyäkseen johonkin pubin syrjäisempään kolkkaan - etäämmäs panikoivasta miehestä.
"Aurío."
Kaiken ympäröivän, puhua pulputtavien muuttujien aikaansaaman hälynkin läpi korvansa poimivat aivan liiankin tutun nimen. Herännyt, epämiellyttävä tunne vahvistui ja sydän alkoi hälyttävän nopeasti jyskäämään rintakehässään sekalaisten ajatusten tulvahtaessa hetkessä päähänsä.
'Ei se vittu voi olla. Miks Aurío olisi-- ei se ole täällä', ajatuksiaan jyrkästi torjuen Eadej kävi hokemaan itselleen mielessään. Siltikin hän käännähti kannoillaan, seuraten korviensa kuulemaa. Keltaisten silmien säikähtänyt katse laskeutui uudelleen äskettäin tarkkailemansa seurueen ylle. 'Älä vittu jaksa kiusaa ittees tällä taas.'
Soimaavat, itseä kurittavat ajatukset vaikenivat. Kuristava tunne tiukkeni Eadej'n kurkunpäässä hänen nyt aivan toisella tavalla kiinnittäessään huomiota pelokkaaseen tummatukkaan, jonka vieressä istujat toistelivat yhä sitä ja samaa nimeä. Aurío, Aurío. Kyllähän susimuuttuja nuo eleet tiesi. Koko vapisevan näyn tunnisti korvantaustoja peittäviä kämmeniä myöten. Kai hän nyt Auríon, jos jonkun tunnistaisi lähes 10 vuoden jälkeenkin. Ainakin hän halusi uskoa juuri nyt niin.
Hetkeksi vain paikalleen jäätynyt hukka alkoi kävellä lähemmäs seuruetta, voimatta irroittaa katsetta koiramuuttujan selästä. Toinenhan saattaisi vaikka haihtua ilmaan. 'Mut niinhän olisi parempi.'
Mies oli vähällä törmätä vastaan kävellevään matelijamuuttujaan, mutta pahoittelemaan jäämättä jatkoi lähestymistään, pysähtyen viimein vain muutaman askeleenmitan päähän tuolissa kyhjöttävästä tummatukasta. Pystymättä vieläkään kunnolla sisäistämään koko tilannetta, seisoi hän lyhyen hetken hipihiljaa toista katsellen. Veri kohisi korvissa ja tavallistakin kalpeammalta näyttäen Eadej avasi empivästi suunsa.
"Säkö siinä? Aurío?" Ääni oli kaikkea muuta kuin tyhjä, mutta mitään yksittäistä tunnetta ei kysymyksen takana ollut määritettävissä. Oma puheensa kuulosti melkein kuin ventovieraan suusta tulleelta, eikä epämääräisessä tunnemylläkässään harmaahapsi huomioinut mitenkään koiramuuttujan seuralaisia, jotka nyt olivat kääntyneet häntä katsomaan.
][3485][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 10, 2015 15:04:52 GMT
Hermostuksissaan koiramuuttuja yritti hymyillä pöytätovereilleen näiden huolenaiheet hälventääkseen ja ennen kaikkea huomion itsestään poispäin sihdatakseen. Kovinkaan rehellinen ilme ei kuitenkaan ollut luonnistuakseen hänen stressin vääntämille kasvoilleen, eikä miehen sisäinenkään olemus ottanut rauhoittuakseen. Hän tunsi korvantaustojaan pitelevien käsivarsiensa vapisevan hallitsemattomasti, puhumattakaan rinnassaan hakkaavasta sydämestä.
'Älä huomaa mua, eihän se huomaa mua, lähden heti kun se siirtyy..' Aurío jankutti itselleen, toivoen tuon menneisyytensä paholaisen lipuvan huomaamattomasti ohitse ja päästävän hänet otteestaan mitä pikimmin.
Käsien vapina jäykistyi pysähdyksiin, kun mies kuuli tutun äänen selkänsä takaa. Yhtälailla sekasorronsävytteinen kysymys kantautui hänen korviinsa lyhyen etäisyyden päästä ja tietämättä mitä muutakaan tehdä, Aurío kääntyi hitaasti katsomaan taakseen. Kätensä olivat yhä koholla kuin pidätykseen antautuneella silmiensä hamuillessa kaikkia noita tuttuja, joskin jo ikääntyneempiä piirteitä mieleensä.
'Eadej', koiramuuttuja vahvisti itselleen hyytävästi. Kalpeana hän jäi tuijottamaan tätä ilmestystä kuin halvaantuneena, kykenemättä vastaamaan sanoin toisen kysymykseen. Sydämen pamppailu ei vieläkään ottanut hellittääkseen, mutta puolustusvalmiina miehen kädet eivät jatkaneet enää pelokasta vapinaansa.
Pöydän muu seurue oli hiljentynyt ihmettelemään koiraeläinkaksikkoa, tietämättä miten reagoida tai mitä tehdä. Katseet siirtyilivät miesten välillä arvioivasti; oliko tämä hyvä vai paha? Uskaltamatta edes juomiaan siemata, odotti kukin Auríon seurassa istuva koiraeläinmuuttujien seuraavaa siirtoa.
][ 1664 ][
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 13, 2015 22:44:16 GMT
'On se.. Se oikeesti on Aurío', Eadej totesi itselleen mielessään, jokseenkin typertyneenä vastaten puoleensa kääntyneen koiramuuttujan katseeseen. Aikaa oli kulunut sitten heidän viime tapaamisen, sen näki toisen muuttujan kasvoistakin, muttei niin paljon, ettäkö susimuuttuja olisi unohtanut heidän silloisen eroamisen hetken tunnelman. Saatika sitten tapahtumat.
Vastahakoisesti keltaiset silmät kulkivat miehen kasvoilta tämän kaulalle, jonka ihoa halkovan arven saattoi erottaa baarin hämärämmässäkin valaistuksessa. Katse palasi kuin säikähtäneellä nopeasti takaisin koiramuuttujan kasvoihin ja ajattelematta hän astui taaksepäin, etäämmäs Auríosta. Naamalleen piirtynyttä ristiriitaista olotilaansa Eadej ei peitellyt - ei hän tällaisessa tilanteessa olisi voinut edes yrittäessään. Heikommin harmaahiuksen ulkoista tunneskaalaa tunteva olisi saattanut hämmennyksen sijaan olettaa miehen olevan enemmänkin turhautunut, ehkä jopa vihainenkin siinä Auríota katseensa alla pitäessään.
Vaikeana Eadej katseli yhä edelleen käsiään ylhäällä pitävää koiramuuttujaa. Huulensa muotoilivat kokeilevasti jotain sanojen tapaista, mutta hiljaisuus jatkui. Hänellä oli ollut aikaa miettiä mitä tekisi tai sanoisi, mikäli he kaksi ikinä törmäisivät uudestaan ja niin faelmirkiläinen oli tehnytkin, mutta sillä hetkellä kaikki päässänsä rakentamat skenaariot tuntuivat hyödyttömiltä. Ajatukset karkailivat ja kuristava tunne pysyi kiinni hänen kurkussaan.
Lopulta hiljaisuus rikkoutui pitkien sekuntien jälkeen.
"Ajattelin sun kadonneen", äänensä kuuluvasti väristen mies sanahti, oma katseensa vuorostaan harhaillen toisaalla. Ilmeensä muuntui ohikiitäväksi hetkeksi suorastaan surulliseksi, vaikka epäuskoaan kielivät sanansa pysyivät saman sekasorron sävyisinä: "Miten sä edes olet siinä? Ei sun.. Sun piti olla poissa, jossain muualla kuin missä mä olen."
][1854][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 15, 2015 14:39:52 GMT
Stressistä terästyneellä tarkkuudella eriparisilmät seurailivat susimuuttujan katseen kulkua, kohdaten toisen pupillit useampaankin otteeseen. Miehen katseen laskeutuessa alemmas, tiesi Aurío tarkalleen hänen silmäävän kaulallaan paistavaa vaaleaa arpea. Koko tilanne tuntui hänestä hetki hetkeltä epätodellisemmalta. Oli vaikea uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Eadej oli niin yllättäen, tyhjästä, hänen edessään. Saman olotilan saattoi tulkita myös kalpeanaamaisemman miehen hankaloituneesta ilmeestä, joskin koiramuuttuja alkoi vakuutella mielessään, että toinen voisi hävitä yhtäkkiä tyhjään ilmaan niin nopeasti kuin oli siihen ilmestynytkin. Niin epäuskoinen ja ennen kaikkea ahdistunut hän oli koko yhteensattumasta.
Kun hiljaisuus kaksikon välillä vaivaantuneesti vain venyi, siirtyi muun pubin huomio hiljalleen heistä poispäin. Auríon pöytäseura alkoi keskustella keskenään, yhäkin vaivihkaisesti koiraeläinmuuttujia silmäillen, mutta vähemmällä kiinnostuksella. Eihän kukaan heistä oikeastaan tätä iltaa pidemmälle Auríota tuntenut ja koko Fauttorinen senhetkiseen hälytystilanteeseen nähden oli kahden miehen välinen draamanpätkä varsin olematon ongelma.
Hitaasti myös koiramuuttuja uskaltautui laskemaan puutumaan käyneet käsivartensa alas, joskin selkeä varauksellisuus välittyi hänen nykivästä liikehdinnästään. Eadej'n puhe sai miehen myös pysäyttämään kaiken mahdollisen liikkeensä hengitystä myöten. Kovin pitkään ei hapensaanti kuitenkaan pysynyt jäissä, kun Aurío oli alkusäikähdyksestään selvinnyt. Hengenvedot olivat lyhyitä ja mekaanisia, korvien vaihdellessa asentoaan höröstä epävarmaan luimuun hyvin ristiriitaiseen sävyyn.
Mitä susi oikein yritti sanoa? Mies toi hikeentyneet kätensä yhteen ja näpersi sormiaan huomaamattaan yrittäessään tulkata toisen olotilaa ja sanojen merkitystä. Hetken Aurío pysyi vaiti ja jyysti hampaitaan yhteen, terävillä kulmahampaillaan hieman alahuultaan kokeillen.
"Mä.. Mä mä lähden tästä nyt", koiramuuttuja sai lopulta käheällä äänellä sanotuksi ja nousi äkisti tuoliltaan niin, että sen metalliset jalat meinasivat keikata jo uudemman kerran painovoimaa vastaan. Haparoiden silmät vilkaisivat pöytäseuruettaan, jotka hekin olivat kääntyneet taas katsomaan Auríota uteliaina, ja lopulta kävivät susimuuttujassa ja tämän ohi, jonne mies sai otettua askeleitakin. Jalat tuntuivat veltoilta kuin ne eivät kantaisi häntä, mutta joka askeleella hänen onnistui edetä poispäin pöydästä. Luimuun kääntyneet korvat haarukoivat enää hyvin kaukaisilta kuulostaneita tokaisuja pöytänsä suunnalta ja katseensa nauliutui pubin ulko-oveen, jonne kenkänsäkin pyrkivät oitis Auríon avustamaan pakotielleen.
][ 2662 ][
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 16, 2015 20:59:14 GMT
Auríon äkillinen sanahdus havahdutti puheensorinaansa jatkamaisillaan olleen Eadej'n. Häkeltyneenä sekä liiemmin ajattelematta hukka väisti pöydästä noussutta ja nyt ohitseen pyrkivää koiramuuttujaa, katseensa seuraten lyhyemmän miehen jokaista liikettä.
Sisällään myllertäneet tuntemukset alkoivat ottaa suoranaisen paniikin muotoa ja susimuuttuja jäätyi vain hetkeksi tuijottamaan luotaan loittonevaa Auríota. Kuumeisesti hän alkoi haeskella mielessään uusia, vaikkakin merkitykseltään yhä niin kovin rikkonaisia sanoja, mutta mitään hän ei saanut älähdettyä toisen perään.
'Mitä mä teen?' Täysin penkin alle mennyt tapaaminen Ampínon kanssa nousi selkeänä kummittelemaan faelmirkiläisen mieleen, eikä hän todellakaan halunnut samankaltaisen tapahtumakulun toistuvan Auríon kanssa. Toista mahdollisuutta sananvaihtoon tuskin tulisi, joten hänellä ei olisi minkäänlaista varaa pilata tätä ensimmäistäkään. Sydän löi kuin suuremmassakin hengen hädässä olevalla ja hän voi pahoin.
Hiljaa hän ei peloistaan huolimatta silti voinut jäädä vain seisomaan. Enää aprikoimatta susimuuttuja laski pienen huokaisun kera koskemattoman tuoppinsa Auríon taakseen jättämän seurueen pöydälle ja antilooppimuuttujan ihmettelevään katseeseen vastaamatta lähti seuraamaan koiramuuttujaa. Kovinkaan ripeää ei tummahipiäisen miehen askellus ollut ja verkkain askelin Eadej kiri nopeasti toisen kiinni. Askelillaan Auríota sivuten harmaahiuksi lausui yhtäaikaisesti vakavan että hätääntyneen kuuloisena toiselle: "Jutellaan, ei mitään muuta. Voit sitten mennä kotiis ja mä omaani."
Keltaiset silmät hakivat pelokkaan muuttujan katsetta heidän käytännössä katsoen ollessa jo ulko-oven kynnyksellä. Väliäkö sillä mistä he puhuisivat, kunhan ylipäätään puhuisivat jotakin. He eivät olleet nähneet sitten taannoisten tapahtumien, kuten yhteistuumin he olivat päättäneet, mutta nyt sattumalta kohdattaessa ei susimuuttuja voinut ajatellakaan vain kääntyvänsä pois ja sanatta kadota toisaalle, vaikka niin olisi ehkä ollut parempi hänelle itselleenkin.
Tunnemylläkästään ja pureutuvasta katseestaan huolimatta Eadej säilytti visusti sopivan etäisyyden toiseen mieheen, eikä millään tapaa vaikuttanut iholle pyrkivältä - päinvastoin. Hyvä, jos hän vieläkään edes uskoi Auríon kulkevan siinä lähellään.
][2282][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 16, 2015 22:00:24 GMT
Tilanne eteni varsin nopeasti ja vain muutamien sydämentykytysten päästä oli Aurío jo ulko-oven kynnyksellä. Ympäristö vilisi joka askeleella tarkentumatta hänen ympärillään, eikä jalkojen spagettinen velttous ottanut terästyäkseen. Minkäännäköisiä päällivaatteita hän ei ollut ottanut mukaansa, olihan miehen kotin käytännössä kadun toisella puolen, joten pysähtymättä asioimaan narikan puolella, oli hän jo hapuilemassa kättään pubin ovenkahvalle.
Tällöin peräänsä lähtenyt susimuuttuja kuitenkin pysäytti miehen liikkeen sanoillaan, joiden sävyssä risteili yhtä sekavansorttiset tunteet kuin Auríon omassakin päässä. Koiramuuttujan katse oli jäänyt jonnekin ovenkahvaa kiertelemään, eikä hän ottanut vastaan toisen hakevaa silmäilyä tietämättään, kuinka reagoida Eadej'n mahdollisiin aikeisiin. Kotiinsa hän kuitenkin tahtoi, joten sanoin vastaamatta mies lopulta tarttui ovenkahvaan ja työntyi kömpelösti pubista ulos jo tuntuvasti viilenneeseen ulkoilmaan.
Epävarmana Aurío kietaisi kädet ympärilleen puuskaan ja lähti vaistomaisesti kävelemään ensin kotiaan kohti.
'Se saa tietää missä mä asun', hän sai kuitenkin viimeisillä ajattelukyvyn rippeillään järkeiltyä ja pysähtyi, ottaen askelia takaisinpäin. Eadejta hän ei tahtoisi kotinsa ovelle kummittelemaan, ei vaikka susi olikin väittänyt omaan kotiinsa lähtevänsä. Mies pysähtyi jalkakäytävälle ja käänsi katseensa pidempäänsä. Tumma häntänsä kaartui pelokkaasti reitensä takaosaa vasten, jalkojen väliin kurotellen.
"Mistä.. Mitä juteltavaa meillä on?" Aurío henkäisi käheästi ja kakisti palaisaa kurkkuaan sanojensa perään hiljaa. Hän tunsi, kuinka lämmin hengitysilmansa muuttui viilennessä ilmassa jo hennosti näkyväksi höyryksi. Kevyesti kostuneita huulia kylmäsi, kuten koiran koko muutakin olemusta, siinä susimuuttujan edessä värjötellessään. Eriparisten silmien katse hakeutui hetkeksi käymään toisen kasvoilla, mutta käännähti jo pian vilkaisemaan ohitseen pyrkivää väkijoukkoa, jotka jalkakäytävälle pysähtyneestä miehestä välittämättä ylläpitivät kovinkin suurta tohinaa päivän tapahtumista.
][ 2064 ][
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 16, 2015 22:38:19 GMT
Vastausta hän ei mieheltä saanut, mutta suuntaan tai toiseen kallistumaton hiljaisuuskin oli omalla tavallaan tyynnyttävää. Ainakaan Aurío ei ollut heti kättelyssä käynyt häätämään häntä luotaan tai muuttunut kertaheitolla entisestään hätääntyneemmäksi. Hiljaisena Eadej seurasi toista ulkoilmaan samalla ovenavauksella.
Baaria täyttäneeseen hälyyn verrattuna katu tuntui painostavan hiljaiselta, suorastaan autiolta noin äkkiseltään, eikä tavanomaisesti itsevarmuutta puhkuva Eadej voinut olla tuntematta oloaan lähes eksyneeksi. Auríon näkeminen oli nähtävästi laittanut hänen pasmansa paljon pahemmin sekaisin kuin mitä hän oli sisällä huomannutkaan. Viilennyt ilta nostatteli kalpeiden käsivarsien ihoa kananlihalle pitkähihaisen paidan kankaakin alla ja toisen elettä matkien keltasilmä kietoi kätensä puuskaan kävellessään yhä etenevän Auríon vanavedessä.
Koiramuuttuja pysähtyi vihdoin. Sanoja ei ollut vaikeaa erottaa poikkeuksellisen hiljaisen kadun vähäisessä ihmisvilinässä ja Eadej käänsi omankin katseensa pois, vain palauttaakseen sen parin sekunnin kulutua takaisin Auríon eriparisiin silmiin, olkiaan kohauttaen.
"Mitäkö?" toisen antamatta odottaa Eadej aloitti turhankin terävästi, puheensa kuitenkin taipuen hetkessä takaisin vaitonaiseksi hyminäksi. "Mistä vaan oikeestaan, onhan täs aikaa hemmetikseen mennyt. Ees jotain, niin mä menen sitten. Miten oot jaksellut sen..." Mies joutui äkisti vaikenemaan kesken sanojensa. Kurkkuun noussutta tunnetta alas pariin otteeseen nieleskeltyään mies sai lopulta jatkettua: "En mä sua ole ettinyt, älä tajua väärin, mut.. Aattelin sun silti kadonneen. Jonnekin pahaan paikkaan menneen tai.. Helvetti, en mä tiedä."
Peläten vuodattaneensa jo liikaakin yhteen henkäykseen omalla mittapuullaan laskettaessa, hiljeni susimuuttuja taas. Häneltä ei jäänyt huomaamatta Auríon arkaileva elekieli ja omatkin korvansa painuivat epävarmaan luimuun.
][1902][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 21, 2015 0:44:38 GMT
Seisahdettuaan aloilleen, alkoi Auríon sydämen tykytys hiljalleen rauhoittua ja hän huomasi, miten asentonsa horjui ja päästä otti. Joo, olihan koko illan juoman ryystämisellä toki seurauksensa, mutta nämä mies oli täysin unohtunut kun tilalle oli tullut jotain selvästi hälyttävämpää. Nyt humalatila tuntui kuitenkin palautuvan hänen mieleensä ja koiramuuttujaa miltei nolotti tavata Eadej uudelleen vuosien jälkeen näin päissään. Nolotus ei kuitenkaan päässyt ottamaan ylivaltaa koko muusta tunteiden sekamelskasta, joka hänen pöhnäisessä päässään myrskysi.
"Pahaan paikkaan?" Mies toisti hiljaiseen ääneen, kulmansa ymmyrkäisellä kurtulla. Eikö tämä sitten ollut sellainen? Koko hänen elämänsä tuntui olevan yksi paha paikka, todellakin, vaikka työpaikka ja katto pään päältä löytyikin. Yhtäkkiä Aurío koki olevansa jollain tapaa pettynyt. Itseensä vai Eadej'hin, sitä hän ei osannut eritellä, mutta melkein suuttumuksenlainen pettymys sai hänet hetkeksi kuumenemaan.
"No onko se mikään yllätys jos kaiken.. Sellaisen jälkeen menee huonosti?" Mies tuhahti, mutta äänensä särähti arasti. Eihän hän Eadej'lle uskaltanut kunnolla panna hanttiin. Jo alentuvampaan, miltei surulliseen sävyyn hän jatkoi: "Minun on vaikea uskoa, että haluaisit vain.. Jakaa sääliä.. Tai jotain. Et sinä ole sellainen."
][ 1299 ][
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 21, 2015 18:32:52 GMT
Lähes häpeilevästi katseensa hapuili poispäin Auríosta heidän yhteisen menneisyyden tullessa nostetuksi pöydälle koiramuuttujankin toimesta. Tyytymättömän sävyn mies otti eleestään huolimatta mukisematta vastaan, olihan hän sen ansainnut ja paljon enemmänkin.Toisella oli jokainen oikeus syyttää, höykyttää ja pelätä häntä, eikä faelmirkiläinen aikonut kieltää sitäkään mahdollisuutta koiramuuttujalta. Jos toiselle pyyntö keskustelusta oli yhtä kuin häntä vanhoista syyttämään käyminen, tyytyisi hän siihen.
'Siksi kysyinkin', Eadej ajatteli apeasti mielessään, muttei kyennyt pukemaan tokaisuaan sanoiksi. Hän oli ollut kipeä, niin helvetin kipeä ja tiesi valitettavan hyvin omastakin takaa miten kauaskantoisia vähäpätöisemmatkin teot osasivat olla, eikä hänen Auríoon kohdistamaa pahanolon kanavointia ollut voinut todellakaan vähäpätöiseksi kutsua. Oli varsinainen ihme, ettei Aurío vieläkään ollut lähtenyt pinkomaan pakoon ja siitä susimuuttuja oli ristiriitaisen kiitollinen.
Itsensä vaivaantuneen huokauksen kera terästäen Eadej pakotti silmänsä pysymään Auríossa, vaikka toisen arastelevan olemuksen hetki hetkeltä selvemmin tiedostaminen teki enemmän kipeää, kuin hukka olisi halunnut itselleen myöntää. Surullisiksi käyneet sanat yllättivät susimuuttujan ja hetken kalpea mies vain tuijotti itseään lyhyempää miestä, hengityksensä ilmaan höyrystyen.
"Säälistä en tiedä", hän sanahti karkeasti, vaikka tunsihan hän sääliä miestä kohtaan. Niin hemmetin paljon. "Halusin vaan puhua sun kanssa."
Ristittyjä käsivarsiaan lujemmin puristaen mies lisäsi yllättävän paljon surua omassakin äänessään, vaikka lähes luonteenomainen kylmäkiskoisuuskin oli yhä kuultavissa: "Helvetti, mitä sitten oonkin susta, niin halusin sut nähdä silti. Sä.." Jälleen sanat tukehtuivat miehen kurkkuun, muttei hän voinut niitä edes itselleen ajatuksissa kakaista, ei vain voinut. He olivat kaikesta tapahtuneesta huolimatta pysyneet aina tietyllä tapaa tuntemattomina toisilleen, eikä minkäänlainen ikävän kokeminen tuntunut loogiselta. Jos joku vain osaisi kertoa sen hänen mielelleen.
][2061][
|
|
|
|
|
|
Hyms
|
|
| |
kasvis con carne
|
|
| 1400 |
|
Post by Hyms on Mar 22, 2015 17:09:01 GMT
Vastaus satutti, mutta harmaahiuksi ei pihahtanutkaan. Välittömästi syytöksen pyörtämisen sijaan hän oli alkanut vaivihkaisesti mittailemaan koiramuuttujaa katseellaan korvista hännänpäähän, syvä kurttu kulmiensa väliin palaten. Auríon kasvoilla vilahtanut kummallinen ilme ei ollut livennyt Eadej'n huomion ohitse ja ensimmäistä kertaa koko heidän sananvaihtonsa aikana hänen mieleensä juolahti, että edessään seisova muuttuja oli mahdollisesti, ja kenties varsin tukevasti, humaltunut. Olivathan he tosiaan baarista juuri ulos astuneet ja Auríon hento huojahtelu tuskin johtui silkasta veden juomisesta. Mies nielaisi.
Askeleen taaemmas peruuttaen Eadej puri hampaitaan yhteen, yrittäen tyynnytellä Auríon päihtyneisyydestä äkillisesti rinnassaan syttynyttä ahdistusta. Liikaa vanhoja, humalan värittämiä muistoja, ihan liikaa.
"En", muuttuja lopulta tokaisi napakasti, toivoen toisen miehen karkailemaan alkaneen huomion palaavan häneen. Kovinkaan selkeää vastausta hän ei uskonut kykenevänsä antamaan Auríon monien tuntemusten sävyttämään kysymykseen, mutta aina hän saattoi yrittää. "En todellakaan. Enkä niitä voi sulta pois ottaa, vaikka tahtoisin. Kai mä vaan..." Mieleisiä sanojaan haeskellen Eadej piti tauon, äänensä vakavaksi, suorastaan tiukkaavaksi painuen: "Aurío? .. Pelkäät sä yhäkin mua?"
][1308][
|
|
|
|
upui
|
|
| |
ihanan syyllinen pallokala
|
|
| 850 |
|
Post by upui on Mar 24, 2015 16:30:44 GMT
Hiljakseen silmät seurailivat ympäristöä ja humalainen mieli alkoi unohtaa uhantunteen, joka rintansa taka-alalla yhä pamppaili. Susimuuttuja ei ollut hänelle enää osa todellisuutta vaan vain joku ikävä muistuke menneestä, jonka hän mielellään pistäisi jo taakseen. Mutta toisaalta. Mies käänsi päänsä kalvakkaa muuttujaa kohden ja seuraili tämän huulten liikkeitä epätarkalla katseellaan. Sanat rekisteröityivät hänen tajuntaansa, vaikka itse puhe vaikutti yhdentekevältä puurolta korvissaan. Viimeiset sanat saivat Auríon kuitenkin maistamaan alahuultaan hampaillaan.
"Mä tunnen sut, Eadej", koiramuuttuja vastasi viileästi, yhäkin samaa arkuutta äänessään kuin aikaisemmin. Hänen kulmansa kurtistuivat ja katse terästyi hieman sanojen mukana. "Ja mä.. Mä en haluais tuntea sua. Ollenkaan!"
Aurío korotti ääntään huomattavasti, huutaen viimeiset sanansa tunteittensa takaa. Hän tunsi kuinka leukansa alkoi täristä sanojen perään välittömästi niin, että huulensa väpättivät. Kädet olivat vapautuneet puuskastaan huudahduksen heittäminä.
"Tajuuksä mitä oot tehnyt mulle?" Koiramuuttujan vapaa oikea kämmen läimähti hänen rinnalleen, "A-Ampínokin on sitä mieltä, ettei mun pitäisi enää ikinä edes puhua sulle!"
Humalassaan mies ei huomannut, kuinka kovalla volyymillä olikaan alkanut pidemmälleen huutelemaan. Rinnalleen jäänyt oikea kätensä puristui hipelemään levottomana paidan kangasta. Elehdintänsä lisäksi jo sanomisistaan saattoi huomata, ettei mikään kouluaikaisesta Auríosta ollut ennallaan. Ennen olisi ollut epätavallista, että hän olisi asettautunut kaksoisveljensä neuvojen turviin tällä tavoin, mutta nykyisellään mies joutui alinomaan kuuntelemaan Ampínon kannustusta ja ohjenuoria kyvetäkseen ylipäätään funktioimaan arkielämässä. Kymmenen vuotta sitten Aurío itse olisi ollut se, joka naiivia veljeään olisi ravistellut takaisin ryhtiin.
][ 1854 ][
|
|
