Eihän se kello niin paljon ole

Aurinko paistoi kirkkaasti suuren lasisen ikkunan läpi, antaen ilmi lasin monet likatahrat, sormenjäljet ja sitä vasten painetut nenät sekä posket. Kaupan kadulle suunnattu seinä olikin suurimmaksi osaksi lasia, houkutellen ikkunan toisella puolella olevia ohikulkijoita värikkäillä kasveillaan astelemaan putiikin sisään silmäilemään väriloistoa lähempää. Tällä kertaa kukkakauppa Roosesin ovet eivät kuitenkaan ottaneet satunnaisia, Kuttonin ruuhkaisella kadulla suunnistavia muuttujia sisäänsä; puodin lasisessa ovessa luki suttuisin tikkukirjaimin rustattu "suljettu"-lappu.

Pian kaupan kassatiskin takana sijaitseva ovi aukesi hiljaa sivulle liukuen, rikkoen huoneessa seisovan hiljaisuuden. Ovesta asteli tomeran näköinen punapää, jonka suurehkot luppakorvat heilahtelivat kiireisten liikkeiden mukana puolelta toiselle nuoren naisen viipottaessa pari metriä eteenpäin ja käännähtäessä yhtäkkiä terävästi kannoillaan, näppäillen hermostuneesti viestintään. Monesti oli Floretta jo pyrkinyt soittamaan korjaajaa tarkistamaan kolmimakuteekeittimensä, mutta yhteenkään puheluun ei oltu vastattu. Moinen vimpain oli jokapäiväisessä käytössä, se nimittäin annosteli teen määrän, siihen tulevan sokerin, maidon tai hunajan, sekä antoi valita maun niistä kolmesta vaihtoehdosta, jotka koneeseen oli sillä hetkellä syötetty. Koje oli vaalea, tyylikäs ja siro kapistus, jossa oli selvästi paikka kupille, sekä kosketusnäyttö, josta säädettiin teen ominaisuudet. Viimeisen kerran neiti Roos päätti yrittää soittoa, mutta viestimen näytölle ilmestyikin automaattinen vastaanottaja, joka pyysi rauhallisesti odottamaan vuoroa muutaman ikivihreän kappaleen soidessa taustalla. Floretta oli kuulemma viidestoista jonottaja ärsyttävän rauhallisesti hymyilevän automaattivastaanottajan mukaan. "Ei ole totta!", kanityttö mutisi itsekseen haudatessaan ruskeat nappisilmänsä kätensä alle. "..Tässä menee ikuisuus". Floretta odotti kärsivällisesti muutaman minuutin toista jalkaansa lattiaan naputtaen, mutta jonotus ei edennyt yhtään. Tähän on nyt pakko olla joku nopeampikin ratkaisu..
Hetken mietittyään kanitytön päähän pälkähti kuva parin korttelin päässä olevasta..hm, jotain härveleitä korjaavasta liikkeestä. Kenties siellä osattaisi auttaa?
Floretta painoi viestimestään hermoja raastavan jonotusmusiikin kiinni, asetti päähänsä vaaleahkon, oikeilla kukilla koristellun kesähattunsa, nappasi kolmimakuteekeittimen kainaloonsa ja lähti Kuttonin vilkkaalle kadulle. Muuttujia lipui suuntaan ja toiseen, hyvä kun edes pystyssä pysyi moisessa väkipaljoudessa! Floretta ohitteli ihmisiä mahdollisimman sulavasti, mutta pakostakin sai hän heittää parit anteeksipyytävät katseet kohti mulkaisuja, joita tyttö keräili vahingossa toisiin kulkijoihin törmätessään.
Pienen kävelymatkan jälkeen eteen aukeni Floretan muistelema liike, joka ei tosiaankaan vaikuttanut enää niin pienkodinkoneisiin erikoistuneelta paikalta, kuin kanineito oli aluksi muistellut. Punapää pysähtyi hetkeksi tutkailemaan rakennusta kauempaa silmäpari muutamaan otteeseen räpsähtäen, puristaen pienesti rikki mennyttä laitettaan otteessaan. Punatut huulet vetäytyivät päättäväiseksi viivaksi. Jep, tämän oli oltava se paikka. Täällä kenties osattaisi auttaa. Hiukset kävellessä hulmuten ja vihreän mekon helma rauhallisesti lepattaen lähti neiti astelemaan kohti rakennuksen ovea, varoen tien ylittäessään ohi suhahtelevia kulkuneuvoja.
Kanilikan lähestyessä liikettä näytti ovesta juuri tulevan ulos harmaapäinen, ruskeatakkinen mies. "Hei, hei herra!", Floretta huiskautteli kättään jo kaukaa, jottei mies pääsisi pakoon tilanteesta (niin joskus sattui käymään). Askeleet rauhoittuivat ja hidastuivat punapään lähestyessä paremmalle puhe-etäisyydelle toista. "Tuota - anteeksi, oletko töissä tuolla?", Floretta nyökkäsi kohti liikettä, josta mies oli juuri tullut. Suupielille kohosi ystävällinen, pirteä hymy kanitytön huokaistessa pientä hengästyneisyyttään pois ja sipaistessaan hitusen sekaisin menneitä etuhiuksiaan parempaan kuosiin. Seuraavaksi tyttönen kohotti otteessaan olevaa laitettaan.
"Tulin korjauttamaan kolmimakuteekeittimeni."


merkkejä: 4122

Raitahäntä vaikutti tosiaan pysähtyvän Floretan huudellessa jo vähän kauempaa. Punapää huokaisi sisäisesti helpotuksesta ja kyseli sitten asiansa. Harmaapehkoinen herra vastasi työkysymykseen tavalla, joka sai nuoren neidin vetämään päätään aavistuksen verran taaksepäin ja kulmat kurttuun hämmentyneisyydestä. "Olit vai et ollut? Lähdit?" Floretta kysähti hämmentyneen näköisenä rikkinäinen teehökkeli visusti käsissään. "Siis lähdit ihan pysyvästi? Otitko lopputilin tai jotain?" Punapää kysähti hämmentyneeseen sävyyn. Ruskea silmäpari räpsähti kysyvästi ja pesukarhuherra lähti kysymyksen vastauksesta riippumatta johdattamaan punapäätä liikkeeseen sisälle. Floretta seurasi perässä, pidellen laitteestaan kaksin käsin kiinni, kuin henki olisi pelissä.
Liikkeen oven sulkeutuessa ympärille raukesi rauhoittava, hiljaisempi ilmapiiri kaupungin melskeen sijaan. Kanineiti vaikutti rentoutuvan vähän paremmin ja samassa sille tarjottiinkin jo juomaa. Nappisilmät siirtyivät huoneen tarkkailusta takaisin pesukarhuherraan, ja punapää nyökkäsi hymynpoikanen edelleen punahuulillaan. "Kyllä kiitos, eiköhän sitä kupposen kahvia voisi ottaa.", Floretta sanahti hyväntuulisen hymähdyksen kera. Kanitytön pää käännähti pariin kertaan puolelta toiselle katseen etsiessä istumapaikkaa, ja mukavan näköisen sohvan huomatessaan päätti Floretta hakeutua sinne. Pupunen puhahti itsekseen pienehkösti, ja alkoi odotellessaan naputella kynsiään rikki menneen kojeensa pintaa vasten. Pian harmaapehkoinen rikkoi jälleen rennon, rauhallisen konttoritunnelman puheellaan ja punapää vilkaisi toista. Vai ei voisi täällä korjata tällaisia laitteita? Kanineidon suu mutristui harmituksen johdosta. Vai oli se marssinut suin päin aivan väärään paikkaan! Mikä pettymys. Tavallaan nolokin homma. "Ai..", Floretta aloitti vähän hajamielisen kuuloisena ristiessään jalkansa sohvalla. Tyttö vilkaisi kelloa.
"Äh, taitaa sekin paikka olla jo kiinni..Voi viikset."
Katse lipui lattiaan, ja Floretta näytti itsekseen hetken ennemminkin turhautuneelta kuin pettyneeltä. Että pitikin mennä väärään paikkaan. Pian punapää kuitenkin kohotti katseensa takaisin pesukarhuherraan pienesti hymyillen, peitellen turhautuneisuuttaan; eihän se toisen syy ollut!
"Tällaista sattuu usein, usko pois.", Floretta sanahti, ja laski kolmimakuteekeittimensä sohvan edessä olevalle pöytätasolle.
"Tämä kapistus sanoi itsensä irti aamulla pienellä piippauksella, eikä suostunut sen jälkeen reagoimaan mihinkään avausyrityksiin. Pff, taitaa olla huonoa onnea elektroniikan kanssa. ", Punapää naurahti pienen, kuplivan kikatuspyrähdyksen. Raitahäntä kertoi kuitista. "..Niiiin...takuukuitin...", Floretta venytti sanoja kiusallisen näköisenä hymyillen. "Eeeivättaidayleensäsellaisetkaanpysyätallessa..heh.", punapää sanahti nopeasti ja sukkelaan yhteen piippuun nolommanlaisena. Tyttö antoi itsestään nyt vähän liiankin hajamielisen kuvan!! Hän kuitenkin huiskautti pian toista kättään vähätteleväksi eleeksi. "Tai, no, en minä ole oikeastaan sitä vielä hoksannutkaan etsiä.".
Floretta mietiskeli hetken, mitäs nyt tässä oikein tekisi, lähtisikö kotiin vai soittelemaan 24/7 korjaamojen perään. Punapää vilkaisi pesukarhuherraa, ja yhtäkkiä se sitten meni töksäyttämään enempiä miettimättä; "Sulla on muuten tosi kivat hiukset". Neiti Roos tutkaili harmaata pehkoa katseellaan hymyillen itsekseen. Oikeastaan miehen hiukset näyttivät siltä, kuin ne olisivat olleet siistin lyhyet kaikkialta muualta, mutta sitten joku pikkupesukarhu olisi tunkenut häntänsä herran pään päälle. "..Siis hyvällä tavalla!", piti lisätä, ettei kuulostettaisi epäkohteliailta. Floretta oli vähän tällainen sponttaani ihminen, meni möläyttelemään mieleen juolahtavia asioita ja tajusi asioiden sopivuuden tilanteeseen vasta jälkikäteen. Kanityttö palautti katseensa takaisin huonetta tutkimaan, ja lopulta neiti huokaisi itsekseen. "Noh, oikeastaan voin ihan hyvin viedä laitteen sitten huomennakin korjaukseen..Asun nimittäin tuossa parin korttelin päässä. Pyöritän kukkakauppaa." Oli tämäkin tutustumistyyli, tulla pyytämään korjausapua ja sen pettäessä sitten alettiin hankkia juttukavereita!


4123

Eihän pesukarhuherra varmaan oikeasti mitään möläyttänyt, hänen puheensa kun oli aivan normaalia - Floretta se oli joka otti asiat välillä liiankin..kirjaimellisesti. Mies oli kuulemma vielä oikeasti töissä. "..Mutta miksi sitten olit lähdössä?" Floretta näytti kysyvältä. Pikkuasioihin takertuminen oli tärkeää! Vastausta ei kuitenkaan odotettu ja se voitaisi ignooratakin. Neiti Roos sai selvennystä läheisen, mahdollisesti auttavan liikkeen aukioloajoista sekä tarjouksen varata sinne aikaa. "Oikeasti?", Floretta henkäisi pienesti, ja läpsäisi kätensä yhteen leveästi ja aurinkoisesti hymyillen. "Se olisi hienoa! Jos siitä ei siis ole vaivaa", punapää varmisteli. Floretta sai jutustella ihan rauhassa, ja herra kysäisi ohimennen, saisiko se tutkia laitetta. "Tutkikaa toki! Uskon, että sinä nyt noista vekottimista minua paremmin tiedät." Tekniikan ihmekömmäri Floretta tutkaili hetken, mitä sen koneelle tehtiin, ja hymähti sitten. "..Eikä muuten tarvitse teititellä. Voi sanoa ihan Floretaksikin vaan."
Pian pisamanaamainen neiti saikin korjaajalta kunnon diagnoosin. Floretalta kysyttiin jotain ja hän vilkaisikin katseellaan konettaan kuin varmistaakseen asian itse teekeittimeltä, että oliko latausjohtoa vai ei. "Ehm..odotas..", kanityttö mutisi itsekseen kaivellessaan vaalean neuleensa taskuja. Mukaan oli onneksi eksynyt erillinen johto, jolla laitetta ladattiin. Nainen asetti latausjohdon esiin pöydälle.
Floretta oli erittäin unohtelevainen. Kenties hän oli tällaisten virallisempien asioiden kanssa vanhanaikainenkin, kuten takuuviestien säästämisen kanssa...Ettei vain olisi vahingossa siirretty roskiin. Muuttohässäkässä olivat menneet monet asiat sekaisin muutenkin. Ne hukkuivat sinne tuhansien viestien valtavirtaan, jota Floretta joutui seuloa päivittäin, harrastukseensa liittyvistä viesteistä työasioihin sekä kavereiden viestittelyihin. "..Pitäisi se kansio varmaan erikseen tällaisille tehdä", Floretta kommentoi vielä jälkikäteen vähän nolona. Ei se nyt hoksannut mitään kuitteja koneelleen tallettaa erikseen, jotta löytäisi sen parin vuoden jälkeen! Tilannetta ei auttanut se, että se tosiaan keskusteli mitä oletettavimmin aikamoisen tekniikkaneron kanssa. Jes.
Sponttaani kommentti hiuksista näytti saavan harmaapehkoisen miehen ihan nolostumaan. Floretta ei vaikuttanut olevan sen kummemmin moksiskaan, vaikka tottakai sitä vähän pisti virnistyttämään moinen ujo reaktio. Raitahäntä oli kuulemma huono ihmisten kanssa. Floretta kikatteli sisäisesti, mutta pyrki peittämään huvittuneisuutensa ulkoapäin, päätyen kuitenkin vain vääntelemään suutansa oudosti pitääkseen pokkansa. Voi että! Leveällä hymyllä Floretta vilkaisi jälleen teekapistustaan. Pesukarhu pyyteli anteeksi ja Roos nyökkäsi moiselle näyttäen ymmärtävän yskän. Neiti karaisi kurkkuaan aihetta vaihtaakseen. "...Minä muuten ihan mielelläni ottaisin tosiaan sitä kahvia, jos sitä vain on tarjolla." Tuntui typerältä pyydellä jotain kahveja kun tässä nyt jo kamalasti oltiin vaivaksi, mutta hei, aiheen vaihto se oli tämäkin! Kanityttö kertoi kukkakaupastaan, ja pesukarhu vaikutti tunnistavan moisen. Luppakorva nyökkäsi syvään edelleen ystävällistä hymyä ylläpitäen, kun siltä varmisteltiin kukkakaupan omistajuutta. Kyllähän siinä pientä ylpeyttäkin oli olemuksessa hetken aikaa havaittavissa. "No, kovaa työtähän se on, mutta ainakin tähän asti on mennyt hyvin." Jep, Floretta oli saanut tehdä kauppansa eteen rutkasti töitä, eivätkä työt todellakaan tähän loppuneet, lisääntyivät vain. Pesukarhu nosti kuvitteellista hattua ja punapää naurahti uudelleen kuplivasti, mutta päätyi huitaisemaan toisen kätensä suulleen itsekseen irvistäen, kun mies yhtäkkiä päätyi lyömään jalkansa tiskin kulmaan. Auts. Okei, ensinnäkään tilanteelle ei olisi saanut nauraa, joten Floretta nieleskeli huvittuneisuuttaan hetken sohvalla, kunnes se tajuaisi nousta nopsakkaa raitahännän perään. Nappisilmä jäisi takahuoneen oven lähettyville, nojaisi painoaan eteenpäin ja kurkkaisi takahuoneeseen paino päkijöillä, kädet oven oikeasta karmista kiinni pidellen. "..Vai tällaista täällä on?", kuului kysähdys ohimennen Roosin tutkiessa katseellaan takahuonetta.
"Ja hei kuule, olen todella kiitollinen, että jaksat auttaa, on todella ystävällistä sinulta olla täällä vielä työaikasi loputtuakin, kiitos", neiti sanahti, ja keinautti painonsa takaisin tasaisesti molemmille jaloille, lopettaen oven reunoihin nojailun ja astellen takaisin sohvalle istumaan, tutkaillen mietteliään näköisenä teekoneensa arvoitusta (ellei teekone ollut tällä hetkellä Ericin käsiteltävänä). Ehkä hän antaisi raitahännän koota itseään hetken yksin takahuoneessa, tsheh.

4635

Floretta hymähti kahvipyyntönsä toiselle vaihtaakseen aihetta ja saadakseen miehen lievähkön punoituksen sekä kiusallisuutta huokuvan olemuksen loppumaan, mutta toisin kävi; se lisääntyi. Raitahäntä vain nyökkäsi. Äh, ei Floretta ollut sitä mitenkään epäkohteliaaksi tai vaivaavaksi tarkoittanut, mutta ilmeisesti sekin möläys oli mennyt väärään paikkaan. Punasuu vetäytyi mietteliääksi mutruksi kulmien kurtistuessa hiukan - ehkä vain pitäisi sittenkin olla hiljaa. Hetken kani siihen pystyikin, kunnes harmaapehko lähti tekemään sulavaa pakoa takahuoneeseen, jonne neiti Roos tunkeutui lahjakkaasti perässä. Kahvista kyseltiin. "Se käy ihan sellaisenaan, kiitos", Floretta pyrki sanahtamaan, ettei nyt enempää vaivaa tuottaisi, ja pesukarhun kertoessa mielipiteensä automaattivalmisteisista kahveista nappisilmä nyökäytti päätään. " Aivan, niissä on aina se ällöttävän..ööm.." Hmm. Miten sitä voisi kuvailla? Naisen kädet tekivät pientä liikettä, kuin Floretta yrittäisi kirjaimellisesti saada osuvasta sanasta kiinni. "..säilötty maku!", tyttö sanahti lopulta määritelmänsä. "Mitä luonnollisempi, sen parempi", Floretta hymähti iloisesti, huulet virneenomaiseen hymyyn venyen.
Pesukarhu vastasi kiitoksiin vaatimattomasti, ja hymyyn vastaten punapää jo katosi takahuoneesta istuskelemaan takaisin sohvalle.

Pian kahvitarjoilu saapuikin. Floretta nyökäytti päätään. "Kiiiitos", kuului jälleen venytetty vastaus nyökkäyksen yhteydessä. "Kyllä tämä ilman vettä menee, ei tarvitse hakea." Herra kuitenkin neuvoi sokerikon löytyvän tiskiltä. Floretta kuikuili hetken pöytätasoa, jolla makeutusaine sijaitsi, mutisi ottavansa kenties sittenkin vähän sokeria, ja kipitteli nopeasti tujauttamaan kahviinsa viisi - kyllä, viisi - teelusikallista sokeria. Palatessaan sohvapaikalleen raitahäntä vitsaili ammatinvaihdosta ja kertoi löytäneensä akun. Floretta hörppäsi kahviaan, laskien kuitenkin kupin nopeasti pöydälle naaman vetäytyessä ryttyyn. Oijoi, kuumaa, ehkä pitäisi odottaa hetki kahvin jäähtymisen kanssa. Neiti Roosin pyrkiessä saamaan ilmeensä normaaliksi tekniikan ihmemies selitti aikomuksiaan. Uusi akku täytyisi tilata, jos kokeilu onnistuisi. "Mm-hm", kuului myöntävä vastaus. Sitten kysyttiin, ettei kone ollut päästänyt muuta kuin piippauksen. "Kyllä, ei, siis - joo. Ei kun ei. Siis ei ole.", lausuttiin epämääräinen vastaus Floretan päätettyä, miten kysymykseen piti vastata. " Siis ei ole päästänyt muuta. Paitsi sen piippauksen. " Nyt ei mennyt ihan putkeen tämä puhuminen. "Siis se ei ole tippunut lattialle tai saanut kolausta. Tuo veden tai purun pääseminen koneen sisälle kuulotaisi loogiselta." Luppakorva päätyi selventämään vielä kolmannen kerran epäselviä sanojaan, hörpäten taas kaksin käsin pitämäänsä kahvikuppia. Nainen oli jälleen hetken hiljaa, tutkaillen, mitä sen rakkaalle laitteelle tehtäisi, kunnes se sitten päätyisi taas töksäyttämään; "Mikä sinun nimesi muuten on?", Floretta kysähti päätään aavistuksen kallistaen, vilkaisten samalla, oliko korjaajalla nimikylttiä tai jotain. Moista ei näkynyt. Kanin täytyisi lähettää joku nätti kukkakimppu tälle herralle kiitokseksi avusta, onnistui korjaus tai ei, joten nimi oli hyvä tietää!

3174

Floretta tutkaili katseellaan pesukarhuherran irti ottamia osia, jotka toisensa jälkeen asetettiin pöydälle. Kanineiti näytti ajoittain purevan huultaan hitusen huolestuneen näköisenä; se ei edes ollut tiennyt, että sen koneessa olisi noin paljon erilaisia ..vekottimia! Punapää sai kuitenkin muuta ajateltavaa kysyessään nimeä, ja ystävällisesti toiselle hymyillen se katsahti toisen osoittamaa, nimikyltitöntä paikkaa. Nappisilmä oli juuri aukaisemassa suutaan mainitakseen, ettei nimikylttiä ollut, mutta herra tajusi sen nopsakkaa itsekin, esittäytyen. Floretta sulki suunsa ja hymähti pehmeästi. "Eric. Selvä.", tyttö toisti kuin varmistaakseen muistavansa sen, painaen nimen mieleensä, sitä itsekseen makustellen. Raitahäntä arvuutteli sukunimeä. Floretan silmäpari siristyi ohuiksi sirpeiksi leveästä hymystä. "Ihan vain Roos", hän korjasi toisen arvailuja. "Mutta kukkakaupan nimen muistat kyllä ihan oikein."

Lisää kysymyksiä tuli, ja Floretta näytti skarpilta vastaamaan, kuin olisikin jossain tentissä. "Jep, olen ainakin toistaiseksi ihan yksin." Floretalla oli kyllä mielessä heittää ilmoitusta koskien sitä, että toista työntekijää tarvittaisiin, mutta se homma oli vielä vähän kesken. Kysymyksistä pahoiteltiin, mutta punapää näytti kaikkea muuta kuin negatiiviselta kysymysten suhteen - sehän tykkäsi puhua pulputtaa, minkäs teki. "Pöh, minusta asiakkaiden asioista kiinnostuminen antaa yrityksestä vain hyvän ja välittävän kuvan!" Olisi se nyt ollut aika nuivaa vain kököttää hiljaa paikoillaan. Sitäpaitsi, uusien tuttujen saaminen oli aina plussaa. Eric oli kuulemma ajatellut omaa yritystä, muttei vielä sitä uskaltanut toteuttaa. Ruskea silmäpari räpsähti kiinnostuneina tytön nojatessa sohvalla painoaan eteenpäin, asettaessaan samalla kyynäränsä nojaamaan polviin ja kädet leuan alle. "Oh, minkäslaista? Kuule, tiedän kokemuksesta, että jos jotain asiaa rakastaa tai haluaa tarpeeksi, sen mukaan on vain parasta hypätä, katua ehtii sitten jälkikäteen!", luppakorva kertoi.
Raitahäntä kertoi peloistaan (jotka olisivat varmaan kenestä tahansa muusta menneet aiheen sivuun), ja Floretta mumahti myötäilevästi. "Möröt ovat kyllä..pelottavia, mutta onhan niilläkin sielu. Suuret petoeläimetkin ovat ehkä väääähän karmivia." Floretta infosi omista peloistaan, mörköasiaa kuitenkin enemmän pohdiskellen. "Eikä nyt sillä, että sinä olisit pelottava, sinä kun olet tuollainen kiltin ja rennon oloinen tyyppi, etkä sinä nyt mikään tiikeri tai karhu ole, tsheh," ei mutta hetkinen, Floretta voisi nyt loukata toista. Mitä jos pesukarhu halusikin olla pelottava ja kunnioitettu petoeläin? "..Ellet sinä sitten halua olla pelottava? Enkä minä nyt mitenkään vähättele sinua, pesukarhut ovat mukavia ja näpsäköitä ja fiksuja!! Ja kyllähän ne halutessaankin voivat..olla aika pelottavia.." Oli parempi pelata tässä nyt varman päälle, joten Floretta päätyi selittelemään itsekseen. Homma päätyi kuitenkin toispuoleiseen puputukseen ja aikamoiseen pussiin puhuntaan, mutta toisin kuin Eric, ei kani näyttänyt nolostelevan sitä; hän ennemminkin pyrki saamaan jutun järkeväksi omille korvilleen kuin häpeilevän sitä, mitä muut ajattelivat. Kenties raitahännän selittelyt myös vähän tarttuivat. Seurasi taas hetken rento hiljaisuus Ericin tutkiessa laitetta, ja pian herra kysyikin kysymyksen, joka sai luppakorvan kädet puuskaan ja neidon nojaamaan itseään takaisin sohvan selkämykseen. "...No en minä nyt mikään tyhmä ole, hei." Nainen sanahti hieman matalampaa tuhahtaen, kulmat kurtussa. Okei, oli Floretta ehkä vähän tällaisissa asioissa tyhmä, mutta ei moista ainakaan tunnustaisi. Floretta oli hetken tuiman ja tuikean näköinen, mutta pian sen ilme lieveni jälleen mietteliääksi, kuin kani olisi jo äskeisen mökötyksen unohtanut. "..Nyt kun mietin, niin perhe oli kyllä eilen luonani kylässä. Siskot ovat voineet leikkiä koneella tai jotain." Tyttö huokaisi hieraisten naamaansa. "Niistä villeistä saa aina ongelmia", kanineiti totesi puoliksi kuivasti naurahtaen. "..Oikeastaan kone ei ole sen jälkeen toiminut." Floretta sanahti, näyttäen vasta itsekin tajuavan, että syy voisi olla jossain muissa kuin itse koneessa tai Floretassa. Kani nappasi ohimennen yhden pöydillä olevista osista ja pyöritteli sitä tassuissaan kuin selvitellen, että miksi hitossa sitä tosiaan tässä koneessa tarvittiin, kun se näytti täysin turhalle.

4156

Floretta sai korjaajan avautumaan unelmistaan - harvoin sitä liikkeeseen tultua rupateltiin oman elämän unelmista. Floretta kuitenkin kuunteli siemaillen ohimennen kahviaan. Kasteluvesijärjestelmä kuulosti oikein hyvälle, sille punapää erityisesti nyökkäsi itsekseen. Kuvunkin kanssa häärimisestä oli unelmoitu. "No en mitään erityistä," Floretta matki Ericin äänensävyä sanat toistaessaan, pieni virneenpoikanen suupielillä. "Tuossahan on vaikka ja mitä mielenkiintoista! Ja siis, tuollaisten koneiden suunnitteluhan olisi ihan järjettömän suuri juttu!" Järjettömän suuri nimenomaan sillä tavalla, että kyseiset asiat tosiaan olisivat tarpeellisia ja kehittäviä. "Tuollaisiahan unelmia on juurikin hyvä olla". Raitahännälle ei kuulemma sopinut fiiliksiin antautuminen. "No, kyllä sitä hiljaa ja harkitenkin varmasti hyvin etenee", Floretta kommentoi.

Peloista puhuttaessa tyttö sai oudoksuvan katseen kertoessaan möröillä olevan sielun. Eläviähän nekin olivat, ja ansaitsivat elämän! Nappisilmät kuitenkin vain käväisivät oudoksuvassa katseessa, moisesta välittämättä. Jos asia kovasti vaivaisi, siitä kysyttäisiin. Tosin, herra ei pukahtanut, joten ehkä se ei vain uskaltanut kysyä asiasta sen syvemmin. Eric ymmärsi pelon petoeläimiin, sillä Floretta oli saaliseläin, vegaani. Punapää ei itse niin kovin nimityksestä "saaliseläin" ollut koskaan pitänyt, sillä se kuulosti heikolta ja vähän samalta asialta kuin sukupuolisyrjintä, petoeläinten ja saaliseläinten tasa-arvoa kun tässä tavallaan kannatettiin. Eiväthän petoeläimetkään olleet perusoletukseltaan pelottavia - asia riippui täysin yksilöstä! Sanat kuitenkin korjattiin; saaliseläimet olivat tosi hyviä. Neiti hymyili mukavasta sanasta, mutta hymy vetäytyi taas hämmentyneeksi viivaksi Ericin sekoillessa jotain maun kanssa. Nyt meni herralla lujaa. "Mutta eihän maku liity-"..asiaan mitenkään? Kyllä nainen oli toisen sanat oikein tajunnut. Floretta ehti aloittaa lauseen, mutta se kuitenkin pysäytti puheensa kun raitahäntä jatkoi samoilla raiteilla. Sanoja pulppusi miehen suusta ennen ajatuksen kulkua ja Floretta katsoi toista kuin se ei tietäisi, pitikö tässä kohtaa nauraa vai olla hämillään.
Pian naista kehuttiinkin jo kivaksi ja nätiksi. Ruskea silmäpari räpsähti apposen auki muutamaksi sekunniksi, ja mitä lyhyimmän hetken vallitsi minimaalinen hiljaisuus Ericin näyttäessä siltä kuin olisi juuri oksentanut mörön ja punapään näyttäessä siltä, kuin se olisi itsekin säikähtänyt toisen puolesta. Hetkeä ei kuitenkaan kestänyt paria sekuntia kauempaa, kun kanityttö jo tirskahti viimein uuteen tyttömäiseen kikatukseen pienen hiljaisuuden jälkeen - ehkä piirun verran kiusaantuneeseen sellaiseen, mutta muuten lämpöiseen ja pyytteettömän huvittuneeseen. Hyvä kun eivät kahvit purskahtaneet suusta. Näkihän luppakorvan poskilla punaa ja kasvoja hitusen kuumotti, mutta nainen suhtautui asiaan toisin kuin lukkoon menemällä. Kuka tyttö nyt ei rehellisesti ajateltuna tykkäisi kehuista?? Ei Floretta yleensä ottanut kehuja näin yllättyneenä vastaan, mutta nyt ne tulivat niin oudossa tilanteessa, ja etenkin niiden lausuja näytti totaalisen järkyttyneeltä, että miehestä huokuva jännitys tarttui jo itse kuhunkin. "Sinä olet kyllä ihan hassu! Kiitos?" Raitahäntä kokosi itsensä urhoollisesti ja juttusi lisää Floretan rauhoitellessaan uutta naurukohtaustaan laantuvaksi. Melkein teki mieli porautua asiaan ja kysyä, että mikä se "kait" siellä kysyvänä sanoissa oli. Eikö toinen ollut varma kehuista? Hmmhmm! Eric saisi asiasta kuitenkin pelastuksen ja neiti päättäisi pitää suunsa kiinni möläytyksiltä.
"Pff, siinähän sinä juuri korjaat keitintäni." Floretta sanahti toisen en-ole-näpsäkkä-ja-fiksu-sanoille kuin kumotakseen väitteen. Eipä mikään rähmäkäpälä edes konetta osannut avata! Näppäryyttä ja fiksuutta tarvittiin. "Mutta tuota..tshih, ota ihan rennosti vaan, näytät ihan jännittyneeltä koko ajan. En minä pure tai mitään - sehän on vegaanien vastaista, vai?"Luppakorva kallisti päätään hymyillen, ja korjailuun keskittyminen jatkui. Tyhjäksi juotu kahvikuppi laskettiin pöydälle ohimennen, kun yhtä koneen osista alettiin hypistellä käsissä. Eric näytti olevan kasaamassa osia takaisin, ja varoitti samalla osan terävyydestä. Floretta kohotti kulmiensa alta katseen laitepalasesta raitahäntään. "Ahaa?", kani tuumasi ja etsi katsellaan piikin. Vai siihen tämä osa oli tarkoitettu? "Enköhän minä selviä." Floretta hymähti, ja tutkailisi osaa hetken aikaa, palauttaen sen pöydän kautta takaisin pesukarhumiehelle, kun sitä näytettäisi tarvittavan. Olisikohan keitin pian kunnossa?

4079

Floretta oli kuulemma reipas kun jaksoi. Kanityttö hymähti moiselle ohimennen. Sen mielestä Eric oli tässä kuitenkin se, joka näytti olevan paljon vaikeammassa ja mieltä rasittavammassa tilassa, jostain ihmeen syystä. Olihan se vähän outoa, kun joku noin näytti ujostelevan, nolostelevan ja menevän lukkoon tietyissä paikoissa, jotka olivat ihan normaaleja, mutta se suotakoon, olihan pesukarhu mielettömän avulias! Nainen kommentoi, ettei pureminen kuulunut vegaanien kuvioihin, ja raitahäntä lisäisi asiaa. Floretan suu leveni jälleen pepsodenttimaiseen hammashymyyn, josta muuten paljastui, etteivät suuret etuhampaat näkyneet ihmismuodossa. Suora hammasrivistö se sieltä kurkki, kumma kyllä."Saat minut kuulostamaan vaaralliselta", tyttö naurahti itsekseen. "Mutta joo, kyllä se varmasti kirpaisee jos minut sellaiselle tuulelle saa!" Floretta uhmasi leikkisästi, mutta kyllä se selvästi vitsaili.

Eric sai lopulta koottua vekottimen, ja lähti kantamaan kojetta tiskille. Floretta pompahti sohvalta kevyesti pystyyn, ja lähti astelemaan raitahännän perään. Kuulemma nyt voitaisi kokeilla, toimisiko laite! Pupuneiti yritti kuikuilla Ericin olan takaa kojettaan varpaillaan seisoen, mutta koska selän takaa kurkkiminen ei toiminut ja tavaroita siirrettiin sivuun punapäälle tilaa tehden, siirtyi Floretta pesukarhun vierelle. Floretta saisi käynnistää koneen. Nappisilmän kasvoille levisi määrätietoinen ja itsevarma ilme. Hän käännähti enemmän Ericin puoleen pitääkseen alkupuheen.
"Noniin! Varmaan pidät minua nyt ihan vanhanaikaisena koko tämän aiemmin tapahtuneen jupakan takia, mutta nyt näet, että olen ehdottomasti Fauttorinen _paras_ kolmimakuteenkeittäjä, ja se jos joku on taitolaji!" Floretan taitoja ei saanut aliarvioida!!!1! "..Onneksi sattui teepaketti mukaan.." Punapää käännähti kojeensa puoleen. "Katso ja vakuutu", se julisti, ja koneeseen lyötiin virta päälle. Koneen kansimaiseen osaa syttyi huomaamaton, pieni vaalea ruutu, ja sen sisään viisi neliötä, joissa jokaisessa luki jotain. Ruutuun kuitenkin pompahti pieni ikkuna, ja puputyttö kurtisti kulmiaan. "Oh. Oletusasetukset palautuivat." Tyttö sanahti, ja vetäisi neuleensa sisätaskusta punaiset, pyöreät lukulasit, jotka pistettiin keskittyneesti päähän. "Yleensä minä en tähän mitään laseja tarvitse", Neiti mumisi itsekseen suurentaessaan tekstiä hieman ja näppäillen oikean käden sormillaan koneen tottuneesti takaisin manuaalille, sujauttaen samalla vasemman kätensä jälleen vaalean neuleensa sisätaskuun. Lukulasit asetettiin koneen vierelle, ei niitä enää tarvittu kun nyt nähtiin hyvin ilmankin! Tyttö painoi näytön punaiseksi värjäytynyttä nappulaa, ja teekojeesta avautui luukku. Floretta asetteli taskustaan ottamansa viisi pientä kapselia koneeseen, jotka jokainen olivat suunnilleen sormenpään kokoisia. Luukku suljettiin, vettä kaadettiin avattuun vesisäiliöön ja näytölle ilmestyivät jälleen viisi valintavaihtoehtoa. Tottuneesti Floretta klikkasi vaihtoehdoista neljännen, seuraavaksi sääteli veden lämpötilan, lisäsi näppäillen uudesta viidestä vaihtoehdosta kolmannen ja ensimmäisen. Kone alkoi selvästi lämmetä, ja Floretta hymisi jotain omiaan sen pienen hetken sisällä, kun valinnat tehtiin. Yhtäkkiä pupuneiti käännähti terävästi kannoillaan, ja kipaisi nopeasti etsimään teekupposta, availlen muutamat kaapit sepposen selälleen, kunnes etsitty astiakaappi tuli vastaan. Floretta riensi kuppi kourassaan jälleen nopeasti teekoneensa äärelle. Kani asetti kupin kuitenkin ensin vesihanan alle, kaatoi siihen alle sentin verran kädenlämpöistä vettä ja vei kupposen sitten koneeseen. Tee tippui kuppiin nopeasti, ja pian Floretta kohottikin haaleanvihertävää nestettä sisältävää kuppiaan toiselle. "Vihreä yrttitee tasan seitsemässäkymmenessäkuudessa asteessa haudutettuna, kaksikymmentä grammaa sokeria, ja pieni tilkka sitruunaa." Floretta nojasi painoaan tiskiä vasten, kuin olisikin juuri vakuuttanut koko maailman osaamisestaan. Täysi teekuppi asetettiin pöydälle ja kani painoi koneen nukkumatilaan."Ei mutta hetkinen. Sehän toimii!", punapää hihkaisi asian vasta nyt vakuuttelunsa jälkeen tajuten. Siinä samassa se jo hyppäisi puristamaan pesukarhuherraa halaukseen iloisesti, ellei eleestä ehdittäisi perääntyä. "Kiitoskiitoskiitos!", toisteltiin, mutta samassa kani näytti tajuavan jotain ja pakittaisi toisesta kädet edessään. "Anteeksianteeksianteeksi!", se hoki seuraavaksi, kun äkkäsikin voineensa aiheuttaa jälleen mitä mahdollisimmin toiselle kiusallisen tilanteen ja saattaneensa miehen samalla uuteen punasteluhetkeen. "Mutta nyt se toimii! Tai kyllä minä tiesin, että saisit sen toimimaan, mutta että ihan oikeasti, ja minä kun vielä aamulla luulin, että sen korjaamisessa menisi viikkoja, mutta näin helposti se meni, sinä vain avasit sen ja homma näytti niin helpolta! Voi että! Mahtavaa!" Puhe solisi suusta kuin puro.

4784