Iakim Romo

• Asuu Dangarinessa esimiehensä tarjoamassa pienessä yksiössä
• Kuuluu Obchom Gangiin

Alpakkaherra on 184cm pitkä, enemmän hoikassa kuin jämäkässä kunnossa oleva vaaleahko mies. Hoikkuudestaan huolimatta ruista kuitenkin ranteesta löytyy katukokemuksen kovan kouran kautta.

Alati tiukoilla kiharoilla olevat hiuksensa hän pitää silmiensä ylle pitkinä, mutta muuten ei päästä kasvamaan valloilleen pituutta. Hiukset ovat tummanruskeat lukuunottamatta kermanvalkeaa etumusta ja leukaa koristavaa partaa, joka aina pörröttää pienenä sänkenä myös mukamas vasta-ajelluilla poskilla. Karvaisuus onkin Romolle jonkinlainen ongelma, jota vastaan mies taistelee suhteellisen laiskasti.

Pukeutumiseltaan Romo on vaatimaton. Hänen mottonsa vaattevalintojensa suhteen on pukeutua ei-kellekään, paitsi säälle. Fauttorinen jatkuvan helteen huomioonottaen yllä harvemmin onkaan mitään t-paitaa raskaampaa. Väritkin Romo valitsee mahdollisimman sulautuviksi ja huomiotaherättämättömän murretuiksi.

Eläinmuodossaan Romo on kokovartaloltaan ajeltu, kaksivärinen alpakka. Ainoastaan pää ja häntä jäävät vaille ajelua. Villansa Romo kauppaa luottotrimmaajalleen aina eteenpäinmyyntiin. Sä'ältään Romo on alpakkana n. 90cm korkea.



Iakim syntyi ei-haluttuna köyhälle alpakkanaiselle Dangarineen. Isästä pojalla ei ollut tietoakaan, eikä sen kummemmin äidilläänkään, jolle nuoren Iakimin isä oli ollut vain yhden yön väkinäinen törmäys. Jollain omantunnon pistelyllä äidin onnistui kuitenkin pitää ainokaisensa elossa ja kasvamassa, aina kouluikään asti. Aikansa pääosin kadulla viettävä nuori alpakka kävi hänkin oppivelvollisuuden pakottamana peruskoulut, vaikka katujen oma koulu tuntuikin poikaa enemmän kiehtovan. Mitä enemmän Iakim pyöri ulkona, sitä enemmän hän etääntyi jo valmiiksi välinpitämättömästä äidistään.

Eräs päivä kotitönölleen saapuessaan, oli talolla vieraita. Äiti oli pahasti velkaantunut paikalliselle jengille ja tietämättä kuinka muutoin maksaa velkansa, oli alpakkanainen luvannut poikansa jengille omistukseen työvoimaksi. Vastaanotto tapahtui nopeasti, Iakim kahmaistiin väkisin mukaan ja raijattiin tuntemattomaan kaupunginloukkoon, jossa poika opetettiin jengin tavoille kantapään kautta. Uuden jengin huostassa nuorukaisen sukunimi myös vaihdettiin Romoksi, jolla ei ollut mitään yhteyttä kehenkään tai sukua jengin ulkopuolella.

Jengielämään totuttelun ohella nyt Romoksi nimetty nuorukainen kävi koulunsa loppuun, eikä peruskoulun jälkeen ottanut enää uutta opinahjoa saatika virallista työtä vastaan vaan kävi uurastamaan jengin parissa, kuten sovittu. Nuorimmat vuotensa olivat rankimmat, eikä varsinaisia palkallisia luottohommia miehenalulle tietenkään annettu vuosiin, kunnes hiljalleen Romon arvostus muun jengin silmissä alkoi kohota ja luottamus nuorukaiseen kasvaa.

Nykyisellään Romo työskentelee yhä saman jengin leivissä, nyt jo ihan hyvin tienaavissa tehtävissä lähinnä huumeiden katukauppaajien päämiehenä ja toisinaan (harvoin) myös katukauppiaana itsekin. Äitiään Romo ei ole nähnyt kotoaan väkisin lähdettyään enää koskaan, isästä puhumattakaan.



Ensivaikutelma Romosta on yleensä hiljainen, vaikeasti lähestyttävä ja vakava. Hän puhuu vain jos jotain varsinaista sanottavaa on, eikä mielellään tuo itseään liikaa fyysisestikään esille, ellei sille jotain syytä ole. Ensivaikutelma ei liiemmin petä, sillä ystävienkään seurassa Romo ei ole se äänekkäin tai näkyvin persoona. Hyvä kuuntelija herra kuitenkin on ja hiljaisuudestaan huolimatta aina läsnä, eikä omissa ajatuksissaan.

Omissa oloissaan mies viihtyy mitä mainioimmin ja keksii itselleen aina jotain tekemistä ennemmin yksinään kuin kenenkään seurassa. Jonkinlaisena harrastuksenaan Romo keräilee arvokkaanlaista tilpehööriä, jota on yleensä hankalaa sellaisenaan saada myydyksi, mutta ehostettuna kyllä. Tätä kokoelmaansa mies hiljaa omalla ajallaan paikkailee kuntoon ja tekee rihkamasta taas arvokasta. Usein kunnostukseen kuluu aikaa, sillä mikään tekniikkanero Romo ei kiinnostuksestaan huolimatta ole. Ehkä olisi, jos koulut olisi käyty paremmin.

Työnsä Romo ottaa vakavasti ja panee jenginsä usein kaikkien muiden asioiden edelle. Parisuhteille, perheen perustamisille tai muillekaan tavallisten ihmisten tavoitteille ei miehellä noin ollen "ole ollut aikaa", vaikka oman vähemmän ruusuisen osansa on hänkin tältä elämän saralta saanut. Osittain myös äitinsä muiston vuoksi Romo vierastaa koko ajatusta perhe-elämästä ja omista lapsista, saatika kenestäkään vakavasti huolehtimisesta edes ystävämielessä. Vaikka jengi onkin Romolle kaikki kaikessa, on hänen huolenpitonsa harvoin mitään henkilökohtaista.

Alpakkamaiseen tapaan Romo ei pidä siitä, että häneen tartutaan tai pidetään kiinni. Muukaan pidempiaikainen koskettelu ei ole miehen mieleen, mutta pakolliset kosketukset hän toki sietää, eikä esimerkiksi kättelyntapaista pientä elettä koe juuri minään.
Toisena alpakkamaisena tapana Romo on kova sylkemään, erityisesti itselleen epämukavissa tilanteissa. Hänelle on vaistomaista sylkäistä esimerkiksi jos joku tunkee liian lähelle tai jopa tarttuu kiinni. Myös aggressiotaan mies voi osittain osoittaa sylkemällä.