Guwter Krion

PAKSU NAHKA || KOVAKOURA
TREENATTU || YKSINÄINEN SUSI


Krokotiilina:
Guwter on krokotiilimuodossaan melko tyypillinen suistokrokotiili. Värit ovat vain kirkkaammat ja selkeämmät, ja kuonon päässä sekä alaleuassa on tummaa väriä. Vaaleassa vatsassa on isohko arpi, jonka uros on saanut todennäköisesti jonkin työkeikkansa aikana.

Humanoidina:
Mies on kokoneisuudessaan pitkä ja lihaksikas 187-senttinen kaappi, josta ei suinkaan kainous paljasta.
Tavallisesti naama peruslukemilla kuljeskelevan krokotiilimiehen iho on paikoittain suomuinen ja täplikäs, sekä väriltään vaalea ja harmahtava. Kutrit myötäilevät kohtuullisen hyvin krokotiilimuodon nahan väritystä.
Guwterilla on viiltäväkatseiset likaisenkeltaiset krokotiilinsilmät, jotka harvemmin ovat humanoidimuodossa näkyvissä aurinkolasien takaa. Lasit ovat korkean teknologian tuotosta. Hologrammimaiset auringonvaloa hillitsevät lasit pysyvät kiinni nenänvarressa pienellä nipukalla.
Iso häntä tuottaa herralle välillä vaikeuksia, mikäli ympärillä suinkin on tavaraa mikä on helppo tiputtaa alas pienelläkin huolimattomuudella tai kömpelyydellä. Häntä tuo kuitenkin krokotiilimiehelle tarvittavaa tasapainoa, ja sillä on hyvä myös mätkiä kipeästi ikäviä tuttavuuksia.
Kädet miehellä ovat hyvin liskomaiset ja suomuiset, sekä väriltään muuta ihoa tummemmat.

Vaatetuksenaan Guwter tykkää pitää kaikenlaista tummaa ja nahkaista, mutta muutoin vakiovaatetuksena toimivat musta toppi, rusehtavat armeijakuvioiset housut sekä mustat nahkaiset sormettomat hanskat ja mustat niittiset maiharit.



Guwter on paljon aikaa omissa oloissaan viettävä mies, joka ei julkisuudessa itsestään juuri ääntä pidä. Hän viettää kyllä mielellään aikaa ihmisvilinässä, mutta tuolloinkin hän on aktiivisimmillaan illan hämärässä. Hämärän aikaan hän kuljeskelee milloin missäkin baarissa tai klubissa pitääkseen itsensä edes jossain määrin sosiaalisena. Miehellä ei ole tapana olla tahallaan ilkeä viattomille ja sivullisille ellei se ole jotenkin ehdottoman välttämätöntä. Hän ei myöskään vaivaudu puhumaan ohikulkijoille niitä näitä, mutta sille linjalle lipsahtaessaan hän ei mielellään puhu mitään itsestään. Sivusta seuraaminen ja tilanteiden analysoiminen ovat hänestä rutkasti mielenkiintoisempaa puuhaa. Hänen on epävakaan menneisyytensä vuoksi vaikea luottaa muihin saatika pitää pitkiä ystävyyssuhteita, mutta suhteen hän tarvittaessa saa näyttämään toverilliselta mikäli se on tarpeellista ja ajaa hänen etujaan.
Keskusteluissa mies arvostaa enemmän sitä, että asiat sanotaan suoraan ilman turhia kiertelyitä ja jaaritteluja. Niitä näitä puhuminen saa krokotiiliherran vain tympääntyneeksi.

Miehellä on melkoisen iso ego, eikä tämä pelkää tehdä muille selväksi mikä on hänen reviiriänsä ja mitä rajaa ei tule ylittää. Hän on äärimmäisen tietoinen oman ulkonäkönsä tuomasta uhkaavuudesta, ja käyttääkin sitä häikäilemättömästi hyväkseen - kukapa uskaltaisi pistää hanttiin kovaksi keitetylle krokotiilille?
Herra ei siedä petkuttajia saatika sitä, että häntä käytettäisiin jollain tapaa hyväksi. Varmaa nimittäin on, että Guwter osoittaa kiitoksensa siitä hyvästä kovan käden kautta ja kylmäverisesti eikä anna toisia tilaisuuksia.
Kasvissyöjiä hän ei pahemmin kunnioita, sillä tuntee lihansyöjänä olevansa ikään kuin heidän yläpuolellaan.



Guwter oli kotoisin tuiki tavallisesta krokotiiliperheestä, johon vanhempien lisäksi kuului muutama sisarus. Yhteiselossa kasvaen ja varttuen lapset oppivat pitämään sen verran huolta itsestään, ettei äidin ja isän tarvinut jatkuvasti holhota vieressä. Nuori Guwter oli kuitenkin menevämmän sorttinen vekara, joka tykkäsi tehdä kaikenlaista tyhmää ja tämän tästä hankkiutui huonoon seuraan. Huolestuneiden vanhempien sana ei juuri itsepäistä päätä pakottanut, sillä nuorukainen pahimman murrosikävaiheensa aikana tunsi vanhempien huolenosoitukset ainoastaan tungettelevina. Aina silloin tällöin saattoi poika palata kotiin mustan silmän kera, eivätkä siitä syntyneet keskustelut ainakaan syventäneet perhesuhteita.

Huono seura veti lopulta nuoren krokotiilin mukaan pieneen railakasta elämää viettävään jengiin, ja Guwter palaili kotiin entistä harvemmin. Menoa jatkui muutaman vuoden ajan kunnes vaaleaverikkö heräsi siihen faktaan, ettei rahaa enää ollut. Vanhemmatkin olivat ajat sitten kieltäytyneet tukemasta poikansa epävakaata elämää siinä toivossa, että tämä palaisi vielä takaisin kotiin elämän käydessä tarpeeksi vaikeaksi. Guwter kuitenkin keksi tavan saada mammonaa käyttöönsä omia jengikavereitaan hyväksikäyttäen. Touhun kuitenkin jatkuttua tarpeeksi pitkään alkoivat kaverit kuitenkin saada lopulta tarpeekseen nuorukaisen jatkuvasta tavasta pummata heiltä rahaa milloin mihinkin tarpeeseensa. He ajoivat hänet nurkkaan ja vannoivat tälle käyvän huonosti ellei tämä maksaisi velkojaan takaisin.
Niinpä nuori Guwter ajautui pikku hiljaa kauemmas ja kauemmas lainkuuliaiselta polulta ja ryhtyi pimein keinoin hankkimaan rahaa velkoihinsa.
Prosessi koulutti nuorta herraa vuosien ajan niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä tämä lopulta olisi epäröinyt langeta hirvittäviinkin julmuuksiin. Miehen kuitenkin myös onnistui hankkia yhteyksiä hyödyllisiin henkilöihin, joiden apua hän vielä nykypäivänäkin käyttää, ja joihin hän myös pyrkii säilyttämään mahdollisimman hyvät välit.

Veloistaan Guwter pääsi eroon hieman eri tavalla kuin alun pitäen oli tarkoitus. Kun jengiläiset alkoivat vaatimaan mieheltä entistä enemmän vielä vanhojen velkojen lisäksi, päätti herra hankkiutua jokaisesta jengin jäsenestä eroon yksitellen.
Poikaansa jo pelkäämään alkaneet vanhemmat sulkivat ovet kotiin lopullisesti, eikä herra ole perheestään sen koommin kuullut saatika pitänyt edes sisaruksiinsa yhteyttä.
Takaisin ei olisi noin muutenkaan enää paluuta kaiken sen jälkeen, mitä mies oli vuosien mittaan saanut aikaiseksi, joten Guwter jäi tekemään pimeätä työtä - nyt kuitenkin ainoastaan omaksi elannokseen.

TRIVIAA
- Guwterin kämppä on eräässä syrjäisessä hylätyssä majoitusrakennuksessa oleva pieni, vain yhden huoneen suuruinen kaoottisen sotkuinen paikka. Mies on ahtanut sinne kaiken omistamansa.
- Mies kutiaa vatsastaan herkästi.