Post by Jalle on Dec 9, 2014 17:24:13 GMT
Rhisun päiväkirja - 1. katkelma
Katkelmassa mainitaan Katherine (Nomi).
Rhisun expat: 2807 x 0,015 = 42,105 ~ 42 exp
__________________
Välillä mietin, miksi kirjoitan tätä päiväkirjaa, mutta nyt löysin taas yhden syyn. Syinä voi nimittäin olla muistot, joihin haluan käydä käsiksi joskus tulevaisuudessa tai löytää ratkaisuja elämässä, joihin olen saattanut joskus aiemmin törmätä. Tänään oli erittäin hiljainen päivä töissä ja siksi jäin toisena tarjoilijana paikalle. Olen vähän sairastellut viime aikoina ja tänäänkin tuntui vähän ilkeältä olla hommia tekemässä, etenkin kun on viikonloppu ja ilta, jolloin kaikki ovat bilettämässä tai baarissa. Rupesin pikkuhiljaa tuntemaan oloani ahdistuneeksi ja hengittäminen alkoi tuntumaan raskaammalta. Aloin myös kuulemaan harhoja, ja suurin piirtein kyttäsin ovelle, josko siellä olisi joku.
Loppujen lopuksi hermoni menivät niinkin kireiksi, että sydän oli ruvennut oikeasti jyskyttämään ja lähdin juosten taukotilan kautta pukuhuoneille - edes työparini, se uusi leoparditarjoilija, ei ollut siellä (hän ei ollut ravintolan puolellakaan kun sieltä lähdin). Rupesin suurin piirtein hyperventiloimaan ja päässäkin huippasi, tajusin että kuumeeni oli nousemassa, en näin nopeasti olisi huonossa tilassa. En kyennyt menemään takaisin työskentelemään hetkeen, onneksi taukoni oli muutenkin pian kun lähdin salista. Istuin ja yritin rauhoittua, mutta ei siitä mitään tullut.
Jossain vaiheessa kuulin, kun ovi kävi ja kuulin kengänkopinaa, jotka päättyivät lähelle, sekä puisen penkin narahtavan, kun joku istahti siihen. En saanut sanaakaan suustani, kun sain nostettua käsiäni vasten nojanneen pään että näin kuka huoneeseen tuli. Tajusin myös vasta samalla, kun näkökenttäni oli sumea, että olin ruvennut itkemään, koska en erottanut kovin hyvin kuka se oli. Lopulta tajusin, että henkilö oli se leopardi - Katherine.
Hän tuijotti vihreine viirusilmineen minuun, muuten melkein ilmeettömänä, en tiennyt mitä hän ajatteli. Hän pysyi hiljaa, tuijotti vain, ja kun itsekin tajusin tuijottavani ja älysin myös kuinka typerältä näytin, siinä yrittäessä haukkoa henkeä ja niiskuttaessa vielä, löin käteni äkkiä kasvojeni tielle. Hieroin kasvojani ja silmiäni ja pudistelin lopuksi päätä vapisten edelleen ja katsoin sitten punoittavilla silmilläni toiseen suuntaan. Kuulin hänen sanovan jotain rauhoittumissauhuista ja että hän nousi seisomaan, sekä kenkien kopinaa. Kuullessani oven avautuvan ponnahdin pystyyn ja suurin piirtein juoksuaskelsin leopardin perään. Emme jutelleet mitään, kun olimme ulkona, mutta tunsin oloni paljon rauhoittuneemmaksi, en tuntenut olevani yksin enää.
Katherine on mukava, vaikka onkin välillä kylmän oloinen, mutta... Niin. En tiennyt voiko tuosta kiittää mitenkään, mutta sanoin silti 'kiitos' hänelle, samalla kun toivotin illan jatkot ennen töistä lähtöä. Toivottavasti hän joskus haluaisi antaa seuraa muutenkin, Katherine on mielenkiintoa herättävä persoona.
Katkelmassa mainitaan Katherine (Nomi).
Rhisun expat: 2807 x 0,015 = 42,105 ~ 42 exp
__________________
Välillä mietin, miksi kirjoitan tätä päiväkirjaa, mutta nyt löysin taas yhden syyn. Syinä voi nimittäin olla muistot, joihin haluan käydä käsiksi joskus tulevaisuudessa tai löytää ratkaisuja elämässä, joihin olen saattanut joskus aiemmin törmätä. Tänään oli erittäin hiljainen päivä töissä ja siksi jäin toisena tarjoilijana paikalle. Olen vähän sairastellut viime aikoina ja tänäänkin tuntui vähän ilkeältä olla hommia tekemässä, etenkin kun on viikonloppu ja ilta, jolloin kaikki ovat bilettämässä tai baarissa. Rupesin pikkuhiljaa tuntemaan oloani ahdistuneeksi ja hengittäminen alkoi tuntumaan raskaammalta. Aloin myös kuulemaan harhoja, ja suurin piirtein kyttäsin ovelle, josko siellä olisi joku.
Loppujen lopuksi hermoni menivät niinkin kireiksi, että sydän oli ruvennut oikeasti jyskyttämään ja lähdin juosten taukotilan kautta pukuhuoneille - edes työparini, se uusi leoparditarjoilija, ei ollut siellä (hän ei ollut ravintolan puolellakaan kun sieltä lähdin). Rupesin suurin piirtein hyperventiloimaan ja päässäkin huippasi, tajusin että kuumeeni oli nousemassa, en näin nopeasti olisi huonossa tilassa. En kyennyt menemään takaisin työskentelemään hetkeen, onneksi taukoni oli muutenkin pian kun lähdin salista. Istuin ja yritin rauhoittua, mutta ei siitä mitään tullut.
Jossain vaiheessa kuulin, kun ovi kävi ja kuulin kengänkopinaa, jotka päättyivät lähelle, sekä puisen penkin narahtavan, kun joku istahti siihen. En saanut sanaakaan suustani, kun sain nostettua käsiäni vasten nojanneen pään että näin kuka huoneeseen tuli. Tajusin myös vasta samalla, kun näkökenttäni oli sumea, että olin ruvennut itkemään, koska en erottanut kovin hyvin kuka se oli. Lopulta tajusin, että henkilö oli se leopardi - Katherine.
Hän tuijotti vihreine viirusilmineen minuun, muuten melkein ilmeettömänä, en tiennyt mitä hän ajatteli. Hän pysyi hiljaa, tuijotti vain, ja kun itsekin tajusin tuijottavani ja älysin myös kuinka typerältä näytin, siinä yrittäessä haukkoa henkeä ja niiskuttaessa vielä, löin käteni äkkiä kasvojeni tielle. Hieroin kasvojani ja silmiäni ja pudistelin lopuksi päätä vapisten edelleen ja katsoin sitten punoittavilla silmilläni toiseen suuntaan. Kuulin hänen sanovan jotain rauhoittumissauhuista ja että hän nousi seisomaan, sekä kenkien kopinaa. Kuullessani oven avautuvan ponnahdin pystyyn ja suurin piirtein juoksuaskelsin leopardin perään. Emme jutelleet mitään, kun olimme ulkona, mutta tunsin oloni paljon rauhoittuneemmaksi, en tuntenut olevani yksin enää.
Katherine on mukava, vaikka onkin välillä kylmän oloinen, mutta... Niin. En tiennyt voiko tuosta kiittää mitenkään, mutta sanoin silti 'kiitos' hänelle, samalla kun toivotin illan jatkot ennen töistä lähtöä. Toivottavasti hän joskus haluaisi antaa seuraa muutenkin, Katherine on mielenkiintoa herättävä persoona.