Sattuman sanelema juttu

¤ Täältä tullaan! Hyvä otsikko on. C: ¤

Ilta oli kulunut enemmän tai vähemmän rauhaisissa merkeissä eräässä dangarinelaisessa baarissa. Guwter oli saapunut paikanpäälle vasta jokin aika sitten, ja vietti nyt laatuaikaa pöydän ääressä istuen. Siinä seinän vierustalla tuntui olevan paras ja rauhaisin paikka oleskella etenkin nyt, kun aamuyön varhaisina tunteina baarin asukkaat alkoivat viimein liueta matkoihinsa.
Guwter kuitenkin istui päättäväisesti paikoillaan vain muutamia sekuntteja sitten täytetty lasi edessään. Krokotiilimies halusi varoa pahan hiprakan otteeseen joutumista, joten hän ei ollut ryypännyt ihan miten sattuu. Alkoholi näytti kuitenkin vaikuttaneen edes jonkin verran, vaikkakin osasyyllisenä saattoi olla myös väsymys. Guwter nimittäin oli jämähtänyt hajamielisenä tuijottelemaan eteensä ja hieroi sormillaan juomalasinsa pintaa.

Jostain läheltä kuului älämölöä. Humalaiset varmaankin törmäilivät toisiinsa kaiken juoppoilunsa päätteeksi. Guwterilla ei olisi siihen mitään osaa ja tuota mekastusta oli taatusti jatkunut pitkin iltaa vaikka kuinka pitkään, joten mies ei edes vaivautunut vilkaisemaan mistä oli kyse.
Silloin jotain vierähti hänen pöytänsä alle. Miehen otsa rypistyi.
'Jo nyt on kumma, lakkaisivat heittelemästä tavaroitaan...' Guwter tuumi otsaansa hieraisten, ja oli jo kurkistamassa mitä pöydän alle vieri, kun joku ilmaantui hänen pöytänsä viereen. Krokotiiliherra nosti katseensa hitaasti ja ilmeettömästi kohti varsin isokorvaista naishenkilöä.

'Puhelimen?' Liskomies toisti päässään, ja nihkeän murahduksen kera vilkaisi silmäkulmastaan jalkojensa juureen. Siellähän se puhelin makasi. Suoraan sanottua Guwteria ei olisi voinut pyyntöön suostuminen vähempää kiinnostaa. Ei ollut hänen tehtävänsä siivota riehuvien penskojen sotkuja.
"Jospa en. Mitäs viskoit sen sinne.." Hän lopulta murahti rahisevalla matalalla äänellään ja nosti lasin pöydältä siemaistakseen siitä juomaansa.

¤ Laiska lisko. <''D ¤

Guwter laski lasinsa tyynesti takaisin pöydälle ja oli kuin ei olisi ottanut kuuleviin korviinsakaan lepakkonaisen kommenttia. Yrittikö tuo nyt syyllistää häntä noilla sanoillaan? Oliko muka hänen velvollisuutensa auttaa?
Nainen möngersi sitten poimimaan kännykän hyppysiinsä, mutta teki sen kovin yllättäen. Krokotiiliherra värähti aavistuksen ja hänen otsansa rypistyi entisestään. Nyt olisi oiva tilaisuus talloa nuo sirot kurottelevat kädet ja murskata ne siihen paikkaan. Lepakko oli kuitenkin sukkela ja ehti jo nousemaan takaisin ylös ennen kuin Guwter edes ehti harkita ajatustensa toteuttamista.

'Hmh..? Äsken se sätti ja nyt lirkuttelee...? Mitenhän tähän suhtautuisi...'
Guwter veti syvään henkeä ja nojasi sitten taaksepäin istuimensa selkänojaa vasten.
"Laatuseuraa on tälläisistä paikoista vaikea löytää. En minä noiden tavallisten pulliaisten seuraa jaksa." Mies vastasi ja rapsutti takaraivoaan.
'Olisi pitänyt potkaista...'

Vastapuoli vakuutteli olevansa kelpo seuraa. Mikäpä siinä mikäli se oli asian laita. Aurinkolasipäinen herra tosin oli jo valmis tokaisemaan jotain hätistääkseen tuon yllättävästi luoksensa ilmaantuneen leidin. Mies tuli kuitenkin ajoissa siihen tulokseen, ettei kuitenkaan saisi mokomaa häipymään noiden keimailevasti kajautettujen sanojen jälkeen.

'Peruutus..? Missähän töissä mahtaa olla..?'
Guwterin ajatus katkesi oitis nuoremman naisen puhjettua uudestaan puhumaan. Nyt häntä kutsuttiin vielä yrmeäksikin, vaan eipä moiseen kommenttiin ollut vastaansanomista. Krokotiilia kuitenkin nyppi, että tuo huomio oli muka pakko nostaa esille. Uusi murahdus karkasi tämän suusta.
"Samapa tuo." Krion kuitenkin vastasi sallien naisen liittyvän seuraansa. Alkoholin vaikutuksen alaisena oli jokseenkin vaikea kieltäytyä normaalisti niin helposti kieltäydyttävistä asioista.

Nyt kun lupa seuraan jättäytymiselle oltiin annettu, päätti Guwter vihdoin silmäillä tätä uutta tuttavuutta paremmin. Kannattaisi ehkä toistaiseksi olla varuillaan. Mitä jos tämä nainen oli hankkiutunut juuri juttuseuraksi tarkoituksella? Ties minkä viestin hän oli juuri saanut.
'No voihan vietävä, olisi pitänyt sittenkin nostaa se himputin vekotin.'
"Oletko ihan dangarinelainen?"

¤ Nohh, hyvin tässä pärjätään. u v u Täähän periaatteessa on niinku tarinan kirjottamista, chattipeleissä replat vaan pidetään niistä poiketen lyhyinä ja ytimekkäinä. Kyllä tässä oppii. C: ¤

Nainen oli kuulema dangarilenainen - tai niin ainakin väitti. Vastauksen todenperäisyys sai luvan olla mitä oli ainakin toistaiseksi, se takuulla selviäisi Krionille myöhemmin. Tenttailemalla eteneminen olisi näin ollen kenties järkevää. Kärsivällisyys ja oikeat kysymykset olisivat kaiken A ja O.

Lepakkoneiti yhtyi tuttavalliseen jutusteluun ja uteli nyt puolestaan tietoa Guwterin paikallisuudesta.
"Täällähän minäkin asun. Kun täällä kerran on kasvanut niin eipä tule muualle lähdettyä." Krokotiili vastasi ja noukki lasinsa taas pöydältä.
"Onko sinulla ihan työpaikkakin täällä kaupungissa?" Mies sitten aloitti uuden kysymyksensä.
'Tuleepa nyt varmistetuksi oliko siinä kännykkäjutussa kyseessä työasia vai jotain muuta...'

Tällä mysteerisellä lepakkonaisella oli kuin olikin työpaikka. Vieläpä samaisessa Dangarinen kaupungissa.
'Tämäpä mielenkiintoista... luulisi että tuolla tulee vielä olemaan edessä mielenkiintoinen päivä kun kerran täällä vielä tähänkin aikaan norkoilee.'

Silloin irokeesipää kyseenalaisti Guwterin kysymysryöpyn. Ilmekään ei miehen kasvoilla värähtänyt, mutta hälytyskellot pirisivät pään sisällä kuin palosireenit.
'Näinkö pian se muka tajusi??' Krokotiilimiehen kulmakarvat nousivat korkeuksiin ja tämä vetäisi uudemman kerran syvään henkeä.
"'Jotain pimeää'...." Krion toisti ääneen hitaasti pohdiskelevalla sävyllä, ja mallia noudattaen nojautui itsekin pöydän reunaa vasten. "Sinähän voisitkin olla mmm.... huippusalaisella tehtävällä. Tulit tekemään minusta selvää heti kun käännän selkäni..."
Guwter laski lasin takaisin pöydälle ja nojautui entistä lähemmäs kuiskatakseen: "Enkä osaisi aavistaa mitään...."
Kuiskausta seurasi hetken ilmeetön tuijotus, mutta silloin pieni virne nousi aurinkolasimiehen suupieleen osoituksena siitä, että kyseessä oli silkka leikin lasku. Guwter nojautui oitis takaisin selkänojaan päin ja jatkoi taas puhetta normaalilla äänensävyllä.
"Ihan totta, päästäisinkö sinut näin lähelle jos epäilisin jotain? Mietiskelin vain onko työllesi huonoksi, jos heilut täällä ryyppäämässä vielä tähän aikaan?"
'Pitänee edetä varovaisemmin... tuo saattaa olla itsekin varuillaan...'

"Heh, etpä niin." Mies naurahti rennosti vastaukseksi ja siemaili sitten juomaansa. Kuunneltuaan toisen soljuvaa naureskelua ja leikkimielistä arvuuttelua kohensi Guwter hiukan aurinkolasiensa asentoa.
"Heh, mitä mieltä itse olet~?" Virne käväisi taas hänen kasvoillaan. Ehkä tuolla lepakkonaisella ei sittenkään ollut mitään osaa mihinkään epäilyttävään...tai vaikka olisikin, niin ehkä kannatti pitää rento linja niin kauan kuin tätä juttutuokiota vielä kestäisi. Suomuinen käsi hiveli jälleen nyt jo puolityhjää lasia. Tämä shotti sai todellakin luvan olla viimeinen.

"Onneksi sataa taas pitkästä aikaa. Kaikesta siitä kuivuudesta tuli vain hulluksi." Guwter sitten sanoi päättäen vaihtaa puheenaiheen johonkin aivan toiseen.

'Salamurhaaja... olisikin työnkuvani niin helposti selitettävissä, pft.' Guwter rapsutti parrakasta leukaansa.

"Harmillista. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele väen intoa. En käsitä kuka ei muka olisi sateesta innoissaan. Se on kuitenkin harvinaista herkkua."
Juoman lipittely jatkui hissukseen. Sateesta puhuminen tuntui rentouttavan krokotiiliherraa, ja se välittyi tämän äänensävystä lievällä letkeydellä.
"Eiköhä sitä jonoa ala taas kertymään kunhan kuiva kausi alkaa. Eikö sinunkin kannattaisi ottaa tästä sateesta kaikkea iloa irti. Kuka tietää milloin seuraava sade edes tulee?"
Heti kun tämä ihana odotettu sade loppuisi, alkaisi todellakin taas epämiellyttävä kituuttaminen kuivuutta vastaan. Se tietäisi myös ylimääräisiä keikkoja. Varastettavaa vettä.

"Mikä muuten on nimesi? Kai minulla on oikeus sen kuulemiseen?" Guwter kysäisi hymyten.